Kuka saa sekoilla?

Maatalous ei ole enää onnen kauppaa, mitä paperisotaan tulee. Viljelijältä vaaditaan lukuisten määräpäivien noudattamista, virheettömästi täytettyjä hakemus- ja ilmoituslomakkeita sekä laajan lainsäädännön tuntemista ja pilkuntarkkaa noudattamista.

Yksikin virheellisesti täytetty hakemus tai puutteellinen ilmoitus voi johtaa pahimmillaan koko tilan maataloustukien takaisinperintään. Vuoden tulojen lisäksi voi mennä tilakin alta.

Kun tuotantoa ohjataan politiikalla ja tuilla, on sääntöjen noudattamista luonnollisesti valvottava. Viljelijällä on kuitenkin oikeus vaatia hyvää ja asiallista hallintoa.

Maatalouden virkamiehistä suurin osa hoitaa työnsä kunnialla. Ei ole heidän vikansa, jos luonnosta vieraantunut säädösviidakko tekee hallinnosta huonoa.

Maataloushallinto on hyvin jäykkä tunnistamaan viljelijän inhimillisiä virheitä tai säiden aiheuttamia poikkeusoloja. On nöyryyttävää tehdä työnsä järjenvastaisesti vain siksi, että jokin pykälä niin vaatii.

Viljelytarkastuksissa jatkuvasti muuttuvat lohkopinta-alat ovat yhä ongelma, vaikka parannusta asiaan on luvattu vuosia. Kun hallinto mittaa pellon, se ei välttämättä hyväksy edes omia aiempia mittaustuloksiaan.

Vaikka asia on vakava, moni viljelijä on salaa hymyillyt Maaseutuviraston ja verottajan sekoiluja maatalouspapereidensa kanssa. Ensin verottaja hukkasi 30 000 maatalouden veroilmoitusta. Sitten Mavi kertoi lähettäneensä virheelliset tukiyhteenvedot yli tuhannelle viljelijälle.

Virastot ovat korjailleet virheitään ripeästi. Inhimillisten erehdysten lisäksi syyksi on kerrottu ongelmat tietojärjestelmissä.

Virheitä voi sattua virastoillekin. Olisi kohtuullista, ettei viljelijöidenkään tarvitsisi niitä omassa työssään pelätä.