Budjetti kurittaa maaseutualueita

Vuoden 2008 syksyllä SDP:n tuore puheenjohtaja Jutta Urpilainen vakuutti ymmärrystään myös maaseutu-Suomen tarpeille. Vuoden 2011 syksyllä valtiovarainministeri Urpilaisen budjettiesityksessä tästä ymmärryksestä ei ole enää montaa merkkiä havaittavissa.

Sekä budjetin leikkaukset että verojen kiristykset kohdistuvat korostetusti maaseudun väestöön, palveluihin ja elinkeinoihin. Kyse voi olla ainoastaan joko huonosta asiantuntemuksesta tai kaupunkipuolueiden muodostaman hallituksen tietoisista valinnoista.

Valtion talouden tasapainottamisen pakko koskee koko Suomea. Sen ymmärtävät kansalaiset niin maalla kuin kaupungeissakin. Ylivelkaantuneet Etelä-Euroopan valtiot ovat olleet riittävän opettavainen esimerkki.

Taloudenpidon kiristymistä pitäisi kuitenkin jakaa tasapuolisesti. Nyt valtiovarainministeriö haluaa leikata nopeutetulla tahdilla muun muassa kuntien valtionosuuksia sekä maa- ja metsätalousministeriön määrärahoja.

Kuntarahoituksen leikkaukset iskevät suoraan kansalaisten peruspalveluihin, kuten terveydenhuoltoon ja koulutukseen. VM siirtää tämän ikävän karsintatyön kuntien murheeksi, vaikka kyse on nimenomaan valtion kunnille määräämistä tehtävistä.

Kovilla leikkauksilla hallitus haluaa pakottaa kunnat tiiviimpään yhteistyöhön ja kuntaliitoksiin. VM:n esitys näyttää silti hirvittävän jopa liitosintoista kuntaministeriä Henna Virkkusta (kok.).

Kuntien liittämisellä saavutettavia säästöjä monet asiantuntijat ovat pitäneet hyvin kyseenalaisina. Pienten maaseutukuntien talousvaikeudet kun eivät yleensä johdu tehottomasta palvelutuotannosta, vaan muuttoliikkeen harmaannuttamasta väestörakenteesta.

Suuret kaupunkiseudut – joiden palvelutehokkuudella on huomattavasti pienkuntia suurempi vaikutus julkiseen talouteen – eivät ole tehokkuusvertailuissa yleensä loistaneet. Näiden tehokkuus tuskin paranee maaseudun palveluita karsimalla.

VM:n ja maa- ja metsätalousministeriön näkemykset MMM:n budjetista eroavat suuresti. Maaseudun superministeriössä nähdään selvästi esimerkiksi se, mitä seurauksia maatalousrahojen leikkauksilla olisi talouskriisissä ponnistelevalle elinkeinolle.

VM:ssä tätä viisautta ei näytä olevan. Viljelijäväestön kannalta on enemmän kuin toivottavaa, ettei kokoomus jätä maa- ja metsätalousministeriään Jari Koskista budjettiväännöissä yksin.

Kaavailtujen budjettisäästöjen lisäksi hallitus kiristää veroja. Kun hallituspuolueet ovat sopineet, ettei sen paremmin arvonlisä- kuin palkkaverotustakaan kiristetä, jäljelle jäävät lähinnä liikkumista, kuljetuksia ja asumista koskevat verot ja maksut.

On selvää, että maalla pakollinen yksityisautoilu kallistuu entisestään. Kun samalla karsitaan maaseudun joukkoliikennettä ja leikataan alemman tieverkon rahoja, ei hallituksen viesti maalla asuvalle jää epäselväksi.

Maaseutua sortava budjettilinja on toistaiseksi SDP-vetoisen valtiovarainministeriön esitys. Siihen voivat vielä onneksi vaikuttaa sekä eri hallituspuolueet että ministeriöt.

Kaupunkipuolueiden hallituksen on ilmeisesti helpompi leikata maaseudun asukkailta ja elinkeinoilta kuin SAK:n ja EK:n suojissa olevilta etupiireiltä. Jos budjettiesitykseen ei hallituksen käsittelyssä löydy tasapuolisuutta, voi sen eduskuntakäsittelystä tulla repivä.

Maaseudun edustajia löytyy myös hallituspuolueista, joten niiden rivit ovat vaarassa rakoilla. Hallitus jättää kylkensä huolettomasti auki perussuomalaisten ja keskustan iskuille.

Tarkka talouskuri on tarpeen, mutta sen kohdistamisesta on luvassa kuuma ja värikäs politiikan syksy.