EU-valiokunta toisti Durbanin vääryyden

Euroopan parlamentin ympäristövaliokunta päätti tiistaina kannastaan Lulucf-raportiin. Raportissa on kysymys siitä, miten maankäyttö, maankäytön muutos ja metsät otetaan huomioon EU:n ilmastopolitiikassa.

Valiokunnan päätös oli Suomen kannalta järkyttävän huono. Käytännössä päätös tarkoittaa sitä, että Suomen metsät ovat hiilidioksidipäästöjen lähde. Suurin ongelma Suomen kannalta esityksessä on, että metsänkäytön vertailukausi on vuosien 2000–2012 metsien käytön keskiarvo.

Vertailuvuosien aikana Suomen metsäteollisuus oli alamaissa. Tuotantoa oli ajettu alas ja tehtaita suljettu. Lisäksi osa metsäyhtiöistä siirsi tuotantoa Suomesta Ruotsiin, koska Ruotsin kruunun kurssi oli edullinen suhteessa kalliiseen euroon. Osaksi tästä syytä esimerkiksi Ruotsin kannalta vertailuvuodet ovat paljon Suomea edullisemmat. Kalliilla eurolla näyttää olevan pitkä varjo.

Lamavuosien aikana syntyneistä hakkuusäästöistä halutaan rangaista Suomea. Ne maat, joissa hakkuut olivat vertailuvuosina korkealla tasolla, saavat jatkaa samaan malliin.

Sitä, että metsät todellisuudessa kasvavat hakkuita enemmän, ei oteta valiokunnan esityksessä huomioon. Päätös ei perustukaan luonnontieteeseen eikä faktoihin vaan on puhtaasti poliittinen.

Entinen europarlamentaarikko, ilmastopolitiikasta tohtoriksi väitellyt Eija-Riitta Korhola (kok.) muistuttaa blogissaan, että kansainvälisessä vertailussa Suomen metsien hiilensidontakyky on omaa luokkaansa: Suomen hiilinielu kattaa 41 prosenttia muiden sektoreiden päästöistä, EU-maiden keskiarvo on 7,1 prosenttia (IL.fi 11.7.).

Valiokunnan päätökseen ankarasti pettyneen europarlamentaarikon Nils Torvaldsin (r.) mielestä monella parlamentin jäsenellä ei ole harmainta aavistustakaan hyvästä metsänhoidosta. Jos asia olisi ollut järjellä ja tiedolla päätettävissä, olisi asia ollut Torvaldsin mukaan pläkki. Europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäen (kesk.) mukaan valiokunnan päätöksessä ei ole järjen hiventäkään. (hs.fi 11.7.)

EU:n ympäristövaliokunnan päätös muistuttaa pahasti YK:n ilmastokokouksen Etelä-Afrikan Durbanissa joulukuussa vuonna 2011 tekemää päätöstä. Durbanissa tehdyissä päätöksissäkään ei otettu huomioon hyvän metsänhoidon vaikutusta metsien kykyyn sitoa hiiltä.

Ilmastokokous muutti periaatetta, jolla metsäpinta-alan väheneminen voidaan korvata kasvavien metsien hiilinieluilla. Suomen metsät muuttuivat Durbanissa hiilinielusta päästölähteeksi. Ympäristövaliokunta toisti nyt saman vääryyden.

Suomen kannalta oli positiivista, että EU:n komissionkin mielestä Suomi kärsi vääryyttä Durbanissa. Komissio lupasi hyvittää Suomelle päätöksestä aiheutuvia kuluja. Vuonna 2014 Suomelle myönnettiin ilmaisia päästöoikeuksia enintään 10 miljoonaa tonnia hyvityksenä, koska Durbanin ilmastokokouksen päätös kohteli metsiämme epäoikeudenmukaisesti.

Jos EU toimii johdonmukaisesti, pitäisi metsien hakkuita suurempi kasvu ottaa myös nyt huomioon. Komission esityksessä ja ympäristövaliokunnan päätöksessä näin ei kuitenkaan tehty.

Ympäristövaliokunnan esityksestä äänestetään Euroopan parlamentissa tulevan syksyn aikana. Sen jälkeen asiaa käsitellään vielä EU-maiden johtajista koostuvassa Eurooppa-neuvostossa. Lopullinen päätös syntyy komission, parlamentin ja jäsenmaiden välisissä neuvotteluissa.

Suomen edustajille tulee kiire vakuuttaa muiden maiden europarlamentaarikot ja muut päättäjät siitä, että ilmastopäätösten pitää perustua luonnontieteeseen eikä mielivaltaisiin laskukaavoihin.