Ruuan vienti lisää ruokaturvaa

Lämpimän ja kuivan kesän seurauksena puinnit alkoivat poikkeuksellisen aikaisin. Kesän kuivuuden ja kevätkylvöt keskeyttäneiden sateiden takia erot sato-odotuksissa ja laadussa ovat alueellisesti ja tilakohtaisesti suuret. Tämä on näkynyt myös ensimmäisissä laatuanalyyseissä. (MT 16.8.)

Viljasato on jäämässä ennakoitua pienemmäksi meillä ja maailmalla. Yhdysvaltojen maatalousministeriön viime viikolla julkaisemassa ennusteessa esimeriksi maailman vehnäsadon ennakoidaan alenevan lähes 17 miljardia kiloa edellisestä, kuukauden takaisesta ennusteesta.

Vilja-alan yhteistyöryhmän mukaan myös EU:n alueella ohra- ja vehnäsadot jäävät odotettua pienemmäksi. Alentuneiden sato-odotusten seurauksena elintarvikekäyttöön kelpaavan vehnän futuurinoteeraus kääntyi jyrkkään nousuun. Myllyvehnän hintanoteeraus oli viime viikon lopulla 255 euroa tonnilta. Suomalaisille tiloille asti hintojen nousu ei ole yltänyt.

Vaikka Suomessa maksettavia hintoja ei voi suoraan verrata viljapörssin hintoihin, on hintaero mittava. Suomessa elintarvikekäyttöön kelpaavan vehnän hinnat olivat viime viikolla noin 200 euroa tonnilta. Muun muassa Virossa viljasta maksetaan yli 20 euroa enemmän tonnilta. Suomalaiset viljelijät ovat vuosikymmeniä ihmetelleet, miksi viljojen hinnat seuraavat maailmanmarkkinahintoja alaspäin, mutta eivät ylöspäin.

MTK:n vilja-asiamiehen Max Schulmanin mukaan hintapolitiikka johtuu siitä, ettei Suomen viljatase ole kunnossa. Tämä tarkoittanee sitä, että meillä tuotetaan viljaa kotimaan kulutukseen nähden liikaa. Ylimääräinen vilja pitää joko varastoida tai viedä ulkomaille. Koska ruuasta on maailmalla pulaa ja pörssihinnat korkealla, ei maailman puhtaimman ruuan viennin luulisi oleva suuri ongelma. Siltä se kuitenkin vaikuttaa.

Schulmanin mielestä suurin ongelma on, että suomalaiset ovat ulkoistaneet viljakaupan, eikä yksikään toimija aja viljelijän etua. Missään muualla ei hänen mukaansa näin ole tapahtunut. Muun muassa Virossa viljelijät ovat perustaneet viljelijäosuuskunnan, jonka tavoitteena on edistää vientiä ja sitä kautta tasapainottaa kotimaista viljamarkkinaa.

On totta, että perinteiset isot viljanostajat ovat siirtyneet tanskalaisten ja ruotsalaisten viljelijäosuuskuntien omistukseen. Vientiosaamista ja -kokemusta naapurimaiden isoilla osuuskunnilla on, mutta onko haluja.

Tässä lehdessä olevassa mielipidekirjoituksessa ViljaTavastia Osuuskunnan edustajat Eero Kovero ja Juha Salovaara muistuttavat, että Suomessa on viljelijäosuuskunta, joka ajaa viljanviljelijän etua. Heidän mukaansa ViljaTavastia on nimenomaan perustettu viljanvälitykseen ja vientiin. Osuuskuntaan kuluu noin 560 jäsentä.

Vienti ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Koveron ja Salovaaran mielestä esimerkiksi viljan laivaamisen kustannukset ovat suurelle osalle hämärän peitossa ja tiedon puute vääristää keskustelua eri viljelyalueiden hintatasoista.

Kaikesta huolimatta sadonkorjuuajan pitäisi olla kaikkien kannalta juhlaa. Sadon saaminen kunnialla talteen takaa, että tulevan talven ajaksi on riittävästi ruokaa. Ruokaturva ei ole koskaan itsestään selvä asia.

Sen sijaan, että ruuan tuottajia syyllistetään milloin mistäkin, tuottajia pitäisi ymmärtää kiittää vaikeissakin oloissa tehdystä työstä. Mahdollisuus viedä ruokaa on tärkeä osa omaakin ruokaturvaa.

Vaikka vilja on yksi keskeinen tuote maailmanmarkkinoilla, jokainen maa pyrkii ensisijaisesti takaamaan oman maan ruokaturvan. Kaikilla ei siihen ole mahdollisuuksia muun muassa luonnonolosuhteista johtuen. Ilmastomuutoksen edetessä tällaisia maita tulee lisää. Tulevaisuudessa suomalaisia tuottajia ja peltoja tarvitaan entistä kipeämmin.

Tuottajia pitäisi ymmärtää kiittää vaikeissakin oloissa tehdystä työstä.