Kaupan ylivalta kuristaa ruokafirmoja

Keskittynyt ruokakauppa ja ruokafirmojen edunvalvoja Elintarviketeollisuusliitto saivat maanantaina nolon herätyksen. Aamun uutisissa pyöri Maaseudun Tulevaisuuden Zefillä teettämä kysely, joka kertoi kaupan saneluvallasta ruuan ostajana sekä ruokafirmojen pelosta puuttua kaupan toimintatapoihin (MT 14.8).

MT:n selvityksen mukaan kauppa pystyy usein sanelemaan ruokayrityksille hinnat ja sopimusehdot sekä muuttamaan niitä halutessaan kesken sopimuskauden. Jos ehdot eivät kelpaa, kaupan hylly sulkeutuu yrityksen tuotteilta. Yleistä on myös, että kauppa vaatii ruokayritystä ostamaan takaisin ne tuotteet, joita se ei saanut myydyksi.

Noloksi Kaupan ja ETL:n herätyksen tekee, että ne ovat lähes kilvan kehuneet kaupan ja ruokafirmojen toimivaa yhteistyötä ja kiistäneet epäilyt hyvän kauppatavan rikkomisesta. Kauppa ja teollisuus istuvat sopuisina hyvän kauppatavan lautakunnassa. Tuottajien MTK marssi kokoonpanosta ulos, koska piti lautakuntaa hampaattomana – ruokayritykset eivät tohtineet tuoda ongelmiaan lautakunnan käsittelyyn.

Kun lukee MT:n selvitystä, ei tarvitse ihmetellä, miksi ruokateollisuuden tilityskyky alkutuottajille, suomalaisille viljelijöille on niin heikko. Ruokafirmoissa vallitsee pelko kauppaa kohtaan. Tavaraa toimitetaan vaikka hampaat irvessä ja epäreilua kohtelua sietäen, sillä vaihtoehtoja myyntikanaviksi on vähän.

Myös Kilpailu- ja kuluttajavirastossa on mietittävää. KKV on seurannut kaupan suuria – S- ja K-ryhmää – lähinnä kuluttajien näkökulmasta. Ei tarvitse epäillä, etteivätkö kaupan yritykset kilpailisi verisesti kuluttajamarkkinoilla. Tämä on varmasti keskeisin peruste myös ruokayritysten kyykyttämiseen.

KKV:ltä on silti jäänyt vähemmälle kahden suuren kaupparyhmän tarkkailu ostajina. Kauppa on ostajana tavaraa myyville yrityksille pelottavan vahva.

Ongelmalle on tehtävä jotakin. Ainakin maa- ja metsätalousministeri Jari Leppää (kesk.) aiheen luulisi kiinnostavan. Leppä vakuutti ministeriksi noustuaan ensitöikseen laittavansa kaupan toimintatavat kuriin. Ministerin toimia asiassa odotetaan.

Ruoka-alaa tuntevia MT:n kyselyn tulokset eivät yllättäneet. Kohua asian ympärillä riittää silti.

Kaikki eivät kohise. Kaupan liiton ja sen näkyvien puhemiesten sekä ETL:n hiljaisuus suorastaan sattuu korviin. Vaikenemalla ongelmat eivät kuitenkaan ratkea.

Viljelijät, ruokateollisuus ja kauppa ovat jokainen välttämätön ja tärkeä osa ruokaketjua. Yhdessä ne varmistavat, että kuluttaja saa haluamaansa ruokaa turvallisesti ja kohtuuhintaan.

Ruuan hinnanmuodostuksesta kiinnostuneet voivat helposti tarkistaa viljelijän saaman tuottajahinnan sekä kaupan hyllyssä olevan tuotteen kuluttajahinnan. Ne ovat avoimesti jokaisen saatavilla.

Teollisuuden ja kaupan välillä hinnanmuodostusta sopimus- ja toimitusehtoineen tunnetaan huonosti. Osapuolet perustelevat tätä avoimuuden mustaa aukkoa liikesalaisuudella.

Tämä pitää varmasti osittain paikkansa. MT:n selvityksen perusteella salaisuuden verhoon kääritään samalla myös kauppatapoja, jotka eivät välttämättä kestä päivänvaloa.

Kaupan ylivoimainen asema on johtanut ilmapiirin heikkenemiseen koko ruokaketjussa. Siksi tarvitaan tuuletusta.

Kyse on ketjun tulonjaosta, jossa kauppa pärjää ja muut jäävät ilman. Elintarviketeollisuusliitto näyttää voimattomalta puuttumaan jäsenyritystensä kaltoinkohteluun. Viljelijöiden ääni ei kauppaan saakka kuulu.

Hyvät kauppatavat vaativat luotettavan valvojan. Se on myös kaupan etu.