Hallituspuolueet keskittyvät nyt nokitteluun – pyyhettä ei saisi heittää kehään akuuttien kriisien hoidossa

Petteri Orpon (kok.) hallitus kokoontuu viimeiseen budjettiriiheensä huomenna. Odotettavissa ei liene suuria yllätyksiä, vaikka ensi vuoden eduskuntavaalit painavatkin päälle. Viimevuotisesta poiketen valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) pohjaesitys noudatteli tarkasti aiemmin sovittuja linjauksia. Pääministerin ympärillä pyörineet kohut ja kokoomuksen ja perussuomalaisten jatkuva riitely ovat vieneet hallitukselta poliittisen pääoman, jota isojen uusien päätösten tekeminen edellyttäisi.

On kuitenkin asioita, joihin hallituksen on kyettävä myös loppumetreillään reagoimaan. Budjettiriihessä ei voida sivuuttaa Afrikkalaisen sikaruton aiheuttamia haasteita. Kustannuksia aiheuttaa taudin leviämisen akuutti estäminen. Torjuntatoimet ovat aiheuttaneet valtavia ongelmia kaikelle Kaakkois-Suomen maataloudelle. Sikaketjuun kustannukset iskevät viiveellä, kun sulkeutuneiden vientimarkkinoiden tuotteille pitää etsiä uusia, mahdollisesti heikompia markkinoita.

Lähes puolet suomalaisista oli MT:n elokuun gallupissa sitä mieltä, että valtion tulisi korvata tuottajille afrikkalaisen sikaruton leviämisestä aiheutuvat kustannukset ja tulonmenetykset (MT 21.8.). Kyse ei ole pelkistä mielipiteistä. Kriisi uhkaa ajaa nousevien kustannusten kanssa kamppailevan elinkeinon tilanteeseen, jossa Suomen huoltovarmuus on aidosti vaarassa.

Euroopan unioni on sallinut Hormuzinsalmen kriisin aiheuttamien vaikeuksien korvaamisen tuottajille. Esimerkiksi Ruotsi tukee maa- ja kalataloustuottajia sekä vesiviljely-yrityksiä 149 miljoonalla eurolla. Yksittäinen yritys voi enimmillään saada 50 000 euron tuen. Suomi ei toistaiseksi ole tehnyt kansallisia tukipäätöksiä, eikä EU:n maksamaan kriisitukeen ole osoitettu kansallista lisärahoitusta. EU:n potti Suomelle on vajaat 9 miljoonaa euroa, mikä on linjassa Ruotsin saaman hiukan yli 9 miljoonan euron kanssa.

Eri maiden kansalliset kriisitoimet ovat ristiriidassa sisämarkkinoiden kanssa, mutta EU-komissio on viime vuosina ottanut hyvin sallivan linjan kansallisille tukipaketeille. On selvää, että kilpailu naapurimaiden tuottajien kesken vääristyy, jos tuotantokustannusten nousu korvataan Ruotsissa mutta ei Suomessa. Ruotsalaisviljelijät hyötyvät myös massiivisista polttoaineveron alennuksista, joilla vaaleihin käyvä Ruotsin porvarihallitus puskee talouteen vauhtia.

Ilmeinen ero maiden välillä on tietenkin julkisen talouden tila ja velan määrä. Ruotsilla on menojen lisäyksiin varaa, Suomessa kyse on vain kurjuuden jakamisesta. Silti politiikassa on aina vaihtoehtoja. Suomenkin porvarihallitus tähtää vaaleihin veroalella. Tavallisten kansalaisten sijaan se on kuitenkin suunnattu yrityksille. Hallitus esittää yhteisöverokannan alentamista 20 prosentista 18 prosenttiin ensi vuoden alusta alkaen.

Matalampi yhteisövero voi lisätä investointeja, mutta on myös esitetty painavia puheenvuoroja sitä vastaan. Muun muassa Pellervon taloustutkimus PTT esittää uudessa politiikkasuosituksessaan yhteisöveron alennuksen perumista. Sen mukaan nykyinenkin yhteisövero on tasoltaan kansainvälisesti kilpailukykyinen. Yritysveron alennus vähentää valtion verotuloja arviolta 800 miljoonalla eurolla. Käytännössä se rahoitetaan velalla, josta maksetaan yhä korkeampaa korkoa. Veroalen peruminen myös mahdollistaisi mittaluokaltaan pienemmät kohdennetut toimet huoltovarmuuden ja pienyritysten tukemiseen.

Budjettiriihen jälkeen puolueet kääntyvät lopullisesti vaaliasentoon. Vaaleja hallitsevaksi teemaksi näyttää nousevan julkisen talouden korjaaminen. Vastakkain ovat veronkiristykset ja menoleikkaukset. Tulevasta taistosta huolimatta hallituspuolueet eivät saisi heittää pyyhettä kehään akuuttien kriisien hallinnassa.