Vain rakennuksia purkamalla eivät soten tavoitteet toteudu
Keskitettävien sosiaali- ja terveyspalveluiden jäljiltä tyhjenevät tilat ovat kunnille rasite, josta selvitään vain rakennuksia purkamalla.
Tyhjilleen jäävä sotekiinteistö Varpaisjärvellä. Kuvituskuva. Kuva: Timo Villanen9.1.202604:00
Vuoden 2023 alussa voimaan astuneen sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen päätavoitteena oli turvata kaikille suomalaisille yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut asuinpaikasta riippumatta. Samalla palveluiden painopisteen haluttiin siirtyvän sairauksien hoidosta niiden ennaltaehkäisyyn. Vastuu palveluiden järjestämisestä siirtyi kunnilta hyvinvointialueille Helsinkiä lukuun ottamatta.
Vanhan järjestelmän peruina kuntien omistuksessa on valtava määrä sosiaali- ja terveyspalveluita varten rakennettuja kiinteistöjä. Uudistuksen yhteydessä hyvinvointialueet määrättiin asetuksella vuokraamaan kuntien omistamat toimitilat. Asetuksen sanelema vuokra-aika oli kolme vuotta, jota hyvinvointialueilla oli mahdollisuus jatkaa yhdellä optiovuodella. Niinpä merkittävä osa vuokrasopimuksista umpeutui vuoden lopussa ja pieni osa – optiovuodella jatketut – tämän vuoden lopussa.
Viime viikkojen aikana onkin monessa kunnassa saatu todistaa sitä, miten palvelut ovat siirtyneet tutuista tiloista muualle ja aiemmat tilat ovat jääneet tyhjilleen. Kuntaliiton kehittämispäällikön Mikko Simpasen mukaan noin viittäsataa vuokrasopimusta ei uusita, minkä seurauksena kuntien käsiin tulee jäämään vajaan parin miljoonan neliön verran tarpeettomia toimitiloja (MT 31.12.).
Simpanen ennustaa tilanteen johtavan valtakunnallisesti erittäin mittavaan rakennusten purkuaaltoon. Sosiaali- ja terveystoimen käyttöön rakennettujen rakennusten muuntaminen esimerkiksi asumiseen olisi hänen mukaansa vaikeaa ja todella kallista. Ympäristönäkökulmasta tilanne on vähintäänkin järjetön, etenkin kun kasvukeskuksiin rakennetaan sote-palveluille koko ajan uusia tiloja.
On selvää, että sote-palveluiden käytössä oli vuoden 2022 lopussa ylimääräisiä neliöitä palveluiden todelliseen tarpeeseen ja tehokkaaseen tuottamiseen nähden. Silti nyt käynnissä oleva muutos on mittasuhteiltaan huomattavan valtava. Kun alueet hankkiutuvat paikallisista tiloista eroon, monen maaseudulla asuvankin tarvitsemat palvelut ovat yhä kauempana. Se on itsestäänselvästi uudistuksen alkuperäisen tavoitteen vastaista, etenkin kun hyvinvointialueet käyttivät Kuntaliiton mukaan vuokranalennuksia ehtona lähipalveluiden säilymiselle jo vuonna 2023 (MT 13.11.2024).
Yhä kauempana olevien ja vaikeammin tavoiteltavien palveluiden avulla on vaikea saavuttaa myöskään uudistuksella tavoiteltua painotusta sairauksien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen hoitamiseen. Pahimmillaan yhä useampi joutuu turvautumaan kiirevastaanottoihin ja joutuu niiden kautta jonon ohi suoraan erikoissairaanhoitoon.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
