Pääkirjoitus

Peltojen päästöarviot eivät pidä paikkaansa

Luulisi olevan itsestään selvää, että myös ilmastonmuutoksen torjumiseksi tehtävät päätökset perustuisivat tutkittuun tietoon. Näin ei kuitenkaan aina ole, vaan päätösten perusteena käytetään usein oletuksia, jotka eivät pidä paikkaansa.

Uskomusten varassa kiireellä tehdyt päätökset voivat tulla erittäin kalliiksi ja osoittautua myöhemmin turhiksi tai jopa haitallisiksi. Vaikka poliitikoilla on kova into tehdä näyttäviä päätöksiä, pitää niille löytyä pitävät perusteet. Vanhan viisauden mukaan ensiksi pitää tutkia, sitten vasta hutkia. Ilmastokeskustelussa tutkiminen on usein jäänyt hutkimisen jalkoihin.

Näyttää siltä, että käsitykset turvepelloista ja niiden aiheuttamista päästöistä perustuvat suurelta osin luuloon tutkitun tiedon sijaan. Turvepeltoja syytetään pahoiksi kasvihuonekaasujen päästölähteiksi, vaikka ei ole edes selvää, mikä on turvemaa, paljonko niitä todellisuudessa on ja paljonko peltohehtaarilta tulee päästöjä.

Syynä keskustelun vääristymiseen on muun muassa se, ettei tutkittua tietoa ole ollut olemassa. Turvemaista on olemassa vähän tutkimustietoa, mutta asia korjaantuu lähiaikoina. Ruukin tutkimusasemalla on menossa turvemaita koskeva päästötutkimus. Vaikka tutkimus on vielä kesken, ovat tulokset nykytiedon valossa yllättäviä.

ProAgrian erityisasiantuntija Risto Jokela haluaakin herättää keskustelua turvemaiden määrästä ja päästöistä. Hän pitää mahdollisena, että turvepeltojen ilmastokuorma saattaa olla vain kolmasosa tähän asti arvioidusta. (Suomalainen maaseutu MT 5.7.)

Eurofinsin vuosina 2016–2020 tutkimien, liki puolen miljoonan viljavuusnäytteen perusteella turvemaita oli vain noin kolmannes siitä, mitä Suomen virallisissa päästölaskelmissa arvioidaan.

Virallisen arvion mukaan turvemaita on 260 000 hehtaaria. ProAgrian erityisasiantuntija Risto Jokelan mukaan tehtyjen selvitysten perusteella turvepeltoja on noin 100 000–150 000 hehtaaria. Eurofinsin viljavuusnäytteiden perustella turvamaita on 85 000 hehtaaria.

Viljavuusnäytteiden perusteella turvemaiden määrä on vähentynyt viiden vuoden aikana 20 prosenttia.

Turvemaiden ympäristökuormaa vähentää myös se, että tutkimusten mukaan hiilidioksidipäästöt ovat noin 20 tonnia hehtaarilla. Virallisissa laskelmissa luku on kuitenkin 30 tonnia hehtaarilta.

Erojen turvemaiden pinta-aloissa pitää vaikuttaa omalta osaltaan päästölaskelmiin. Jokelan mukaan nykyisen 7,8 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin sijaan päästöt saattavat olla lähempänä 1,8 miljoonaa tonnia. Ero on massiivinen. Se on noin kymmenen prosenttia kaikista Suomen päästöistä.

Jos alustavat tiedot pitävät paikkansa, vähenevät maatalouden kokonaispäästöt reippaasti. Tämän hetkisen arvion mukaan turvepellot aiheuttavat puolet maatalouden kasvihuonekaasujen päästöistä.

Suomella on kunnianhimoisena tavoitteena olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Tavoite on täysin mahdollinen jo aikaisemminkin jos vain päästö- ja nielulaskelmat perustuvat tutkittuun tietoon.

EU:ssa päivitetään parhaillaan maankäytön ja metsätalouden lulucf- lainsäädäntöä. Voimassa olevassa lainsäädännössä ei oteta Suomen metsien hiilinielusta huomioon kuin vain pieni osa. Nielu kasvaa merkittävästi, jos uudessa versiossa hiilinielut lasketaan todellisten lukujen perusteella.

Todelliset metsien hiilinielut ja turvepeltojen päästöt helpottaisivat hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamista ratkaisevasti – ja edustaisivat totuutta. Poliitikkojen pitää päätöksiä ja laskelmia tehdessään tukeutua tutkittuun tietoon, vaikka se ei aina edistäisikään muita poliittisia tavoitteita.

Pääkirjoitusta korjattu 11.7.2021 kello 14.21: Risto Jokelan tehtävänimike korjattu erityistutkijasta erityisasiantuntijaksi.

Vanhan viisauden mukaan ensiksi pitää tutkia, sitten vasta hutkia.

Lue lisää

Kuka saa puhua turpeesta? Osa tiedeyhteisöstä haluaa kieltää oikeuden kaikilta paitsi tutkijoilta

Ilmastokeskustelu meni politikoinniksi

Turvepeltojen raivaus nousee budjettiriiheen – maatalousbudjetissa ei odotettavissa draamaa

Suorakylvö vähentää turvemaiden päästöjä – suomalaiset tutkimukset esillä CA-viljelijöiden maailmankongressissa