Juha-Matti Paavola hyvällä Fiilingillä radoille - tallin tulokas on nelivuotias tähtijuoksija

Juha-Matti Paavolan ja Harri Puution omistaman komean liinaharjan Fiilingin uran kirkkain saavutus on 15 000 euron arvoinen Kirppu-ajon ykkönen. Tuolloin ori jätti taakseen ravikuningas Tähen Toivomuksen. Kuva: Anu Leppänen

Toissavuotinen Kirppu-ajon sankari Fiiling on ollut koko kauden sivussa kilparadoilta. Täyden matkan voltin 23,6-vauhdilla läpi viilettänyt jalosukuinen (Liising - Tarjatar) ori on voittanut uransa 70:stä kisastaan 21. Tienestit nousevat liki 84 000 euroon.

”Astutuskausi on loppumassa, ja alan pian treenata oria. Viime talvena päätettiin toisen omistajan ( Harri Puutio) kanssa, että Fiilingillä ei ajeta kesällä, vaan keskitytään pelkästään siitoshommiin. Astuttaminen ja kilpaileminen on yhtä aikaa vaikeaa, täällä mulla ei oikein paikatkaan riitä siihen”, viikonloppuna 45 vuotta täyttävä kaustislainen Juha-Matti Paavola kertoo.

Miten kilparadoilta sivussa oleminen vaikutti oriin suosioon tammanomistajien silmissä?

”Kyllähän se varmasti vaikutti. Jos nimi ei ole otsikoissa, niin äkkiä unohdut. Välillä tuntuu, että tämä korostuu kansallisrotumme puolella. Fiiling sai noin 25 tammaa, mikä on kuitenkin ihan mukava määrä”, Paavola valaisee.

Fiilingin ensimmäinen ikäluokka on 4-vuotias. Yhdeksäntoista varsan joukkoon mahtuu 3-vuotiaiden Varsakunkku-finaalin ykkönen Matteus Kevätön.

”Vuonna 2018 syntynyt ikäluokka on sitten isompi, ja sehän on Fiilingille sitten se näytön paikka”, Paavola linjaa 44 jälkeläistä käsittävästä oriin toisesta vuosikerrasta.

Paavola arvelee, että 10-vuotiaan Fiilingin radoille paluu on ajankohtainen parin-kolmen kuukauden kuluttua.

”Kyllä mulla on oriista positiiviset ajatukset. Sen terveys on hyvä, jaloissa ei ole mitään probleemia. Kaudella 2020 oli flunssan murheita, ja siinä valmentajakin sortui turhaan hätäilemään. Ori esiintyi epätasaisesti. Välillä näytti siltä, että Fiiling lähtee menemään, mutta ei se sitten lähtenytkään. Siitä tuli sellainen välivuosi”, summaa Paavola edellisvuotta laihemmaksi jääneen viime kauden antia.

”On mahdollista, että vien Fiilingin johonkin toiseenkin paikkaan treeniin. Tässä on tammoja ja varsoja paljon ympärillä, ja ori vähän stressaa siitä. Vaikka omassa tallissa järjestelyt pystyisikin tekemään tyydyttävällä tavalla, löytyy naapureiltakin tammoja, eikä heidän asioitaan kannata yrittää alkaa järjestellä”, Paavola nauraa.

Hän korostaa, että kilpaileminen on hänelle harrastus ja varsojen opettaminen sekä siittolatoiminta työtä.

”Nyt tässä ei ole kesän jäljiltä kuin yksi tai kaksi varsaa, mutta paikat täyttyvät syksyn mittaan. Opetettavista varsoista lämminveristen ja suomenhevosten suhde on 45 ja 45 prosenttia. Se jäljelle jäävä kymmenen prosenttia on sitten ratsuja.”

Ratsu-kategorian alle hän sijoittaa kaikki muut paitsi ravurit.

”Poneja, oldenburginhevosia, arabeja ja haflingereja, kaikenlaisia ja kaiken rotuisia. Niitä opetetaan ajolle, kun niillä ei välttämättä pysty vielä nuorena ratsastamaan. Homma helpottuu sitten aikanaan, kun ne on opetettu jo ajolle. Osittain se on täällä sellaista elämänkouluakin hevosille, ne oppivat asioita ja näkevät erilaisia ympyröitä. Jos 170 senttistä ratsua alat kylmiltään lastata traileriin ja viedä kisoihin, niin siitäpä ei välttämättä tulekaan mitään, jos aiemmin ei ole käyty kotitallin ulkopuolella”, Paavola sanoo.

Paavolan tiluksille tuli osittain kokemusta ja osittain kilpailutuntumaa hakemaan 4-vuotias tähtijuoksija Onnen Häivä (Sipori - Onnen Oikku). Lahjakkaan tamman toinen emä on Hovin Papitar, joka oli hilkulla saavuttaa kuningattaren tittelin Kaustisella 2002. Hovin Papitar laukkasi 3100 metrillä, ja vaikka tamma tykitti vielä osakisan voittajana maaliin, saattoi askelrikko hidastaa matkatekoa seppeleestä puuttumaan jääneen 0,2 sekunnin verran.

”Onnen Häivä on juoksijahevonen. Kun täällä meilläpäin alkavat harjoitusravit taas pyöriä, niin ajetaan niitä ja jokunen startti. Teivon Missikisa voisi olla tammalle sopiva tähtäin. Onnen Häivä tuli vasta viikonloppuna, eikä siitä osaa sen suurempaa vielä sen vuoksi sanoa. Tamma on pätkän matkaa tässä harjoittelemassa muiden mukana, ja sitten se palaa kotiinsa”, Paavola kommentoi Honkarannan Ratatallin omistamasta Onnen Häivästä.

Kun Fiiling on ollut huililla, Paavolan tallin lippua on liehuttanut tällä kaudella peräti kahdeksan kertaa voittanut  Helkan Urho (Sipori – Helka-Liina).

”Ori on kyllä napsinut komean määrän ykkösiä. Aiemmat kaudet olivat Helkan Urholla katkonaisia, ja nyt on haettu säännöllistä kilpailurytmiä. Kyseessä on kimpan omistama hevonen, ja se on heillekin mukavampaa, kun ori on tasaisesti starttiviivalla. Eräskin porukkaan kuuluva vanhempi isäntä ottaa aina Helkan Urhon startatessa autonsa täyteen porukkaa, ja he päräyttävät näin korona-aikana autokatsomoon starttia seuraaamaan”, Paavola lausuu. 7-vuotiaan Helkan Urhon omistaa Talli Jäänmurtajat.

”Helkan Urholla on tarkoituksellaan ajettu pienemmissä raveissa. Syksyllä koetetaan lauantaitasollakin. Oriin rahkeet riittävät kyllä siellä, mutta siinä on vain se, että jos käy jonkun Mikkelin kiihkeän mailin kopaisemassa – ja tämäkin on auton takaa vielä innokas - , niin sitten saa startin jälkeen pyyhettä heilutella ja virvoitella hevosta. Nyt kun käydään sunnuntaina Lapualla laskemassa 40 metrin pakilta, niin kohta voidaan ilmoittaa jo uudelleen starttiin.”

Oriilla voisi olla voittoja tältä kaudelta vielä enemmänkin. Helkan Urhon menolle on ajoittain lyönyt leimaa lopussa epävarmaksi muuttunut askellus.

”Mun mielestä kyse on siitä, että ori jännittää, kun kilpakumppani tulee äkkiä rinnalle ja niiden kuskit imuttelevat ja saattavat vähän karjaistakin. Kun varikkokurvissa lähtöä seuraa, niin tuntuu siltä, että radalta tulevat äänet ovat koronan myötä koventuneet, kun ne kaikuvat tyhjistä katsomoista takaisin”, Paavola hymyilee.

”Oman ohjastajan käskyt Helkan Urho ottaa oikealla tavalla, mutta kun toinen käskee, niin ravi hukkuu kun se alkaa hätäillä. Korvien tukkiminenkaan ei auta, jos ori tuntee tilanteen hankalaksi. Joskus se voi olla yksin jäädessään laiska, mutta sitten kun kaverin kuski tulee vierelle ja sanoo ”pöö”, niin oriin kengät jäävät siihen paikkaan, kun se lähtee oikein tosissaan sutimaan.”