Ruokavirasto laati tarkan ohjeen hevostenpidon valvontaan

Hevosenpidon määräykset tiukentuvat vuodenvaihteessa. Kuvituskuva. Kuva: Ville Toivonen

Vastajulkaistu ohje on tarkoitettu viran­omaisille valvontatyön helpottamiseksi ja yhtenäistämiseksi. Ohjeessa kyse on Ruokaviraston näkemyksistä, mutta viime kädessä lakia tulkitsevat tuomioistuimet.

Ohjeiden taustalla on eläinten hyvinvointilaki ja sen hevosasetukset, jotka tulevat voimaan vuodenvaihteessa. Tässä artikkelissa käsitellään niitä lain ja asetuksen kohtia, joille Ruokaviraston ohje antaa lisätulkintaa.

Jatkossa saman tilan kaikki hevoset on voitava tarvittaessa ottaa yhtä aikaa suojaan talliin tai pihattoon.

Ohjeen mukaan pihatossa on oltava valettu tai puinen pohja, maapohja ei käy.

Pihattoon on voitava tilapäisesti järjestää erillinen tila, jonne hevonen voidaan tarvittaessa eristää muista eläimistä. Jos hevonen tarvitsee tässä lisälämmitystä, myös loimittaminen otetaan huomioon. Pihaton seiniksi ei katsota oviverhoista toteutettua seinämää, josta hevonen voi kulkea läpi.

Hevosten on päästävä vapaana tarhaan päivittäin. Tarhojen on sairastarhoja lukuun ottamatta oltava sellaisia, että niissä pystyy menemään myös laukkaa. Tarhan tulee olla riittävän tilava ottaen huomioon eläimen rotu, koko, ikä, sukupuoli sekä siellä pidettävien eläinten lukumäärä ja aktiivisuus.

Tarhan pohjan on oltava hevoselle turvallinen. Sitä se ei ole, jos se upottaa voimakkaasti, on jäätynyt hyvin epätasaiseksi tai on liukas, eikä hevosella ole hokitusta.

Tarhassa on oltava vähintään yksi paikka, jossa hevonen voi seistä ilman, että sen kaviot uppoavat kokonaan liettyneeseen maa-ainekseen.

Hevosen vapaasta päivittäisestä liikkumisesta voidaan poiketa eläinlääkärin määräyksestä, ja lievissä ja korkeintaan muutaman päivän lepoa edellyttävissä tapauksissa eläimen pitäjän arvion perusteella.

Hevoset sopii jättää sisään esimerkiksi myrskyn tai nopeasti muuttuneen kelin takia. Tarhan pohja pitää kuitenkin saada turvalliseksi korkeintaan muutaman päivän kuluessa.

Jos ulkotarhassa tai laitumella olevilla hevosilla ei ole käytettävissään säänsuojaa, hevoset on voitava ottaa epäsuotuisissa sääoloissa sisälle, tarvittaessa myös esimerkiksi kesken työpäivän. Tässä vaatimuksessa otetaan huomioon myös loimittaminen.

Säänsuojan tulee suojata hevosta auringonpaisteelta, sateelta ja tuulelta myös tuulen suunnan vaihtuessa. Myös puusto voi olla tähän riittävä. Kaikkien hevosten tulee mah­tua suojaan yhtä aikaa.

Säänsuojan riittävyys arvioidaan tapaus­kohtaisesti ottaen huomioon hevosten rotu, ikä, kunto, karva­peite, fysiologinen tila, pitopaikan maantieteellinen sijainti ja vallitsevat sää­olosuhteet.

Myös esimerkiksi hyönteisten runsas esiintyminen voi edellyttää hevosten ottamista sisälle.

Hevosella voi olla tarhassa tai laitumella mahdollisuus riittävään päivittäiseen lepoon makuulla myös ilman säänsuojaa, jos sääolot ovat suotuisat ja hevonen voi maata paikassa, joka on riittävän pehmeä ja jossa hevonen pysyy riittävän puhtaana.

Karkearehua eli heinää, säilöheinää, nurmea, säilörehua tai olkea tulee olla lain mukaan olla tarjolla niin, ettei syömisväli ole yli kuutta tuntia.

Tästä voidaan poiketa, jos eläinlääkäri on arvioinut ja todennut poikkeustarpeen.

Hevosten saatavilla tulee jatkuvasti olla sulaa vettä, mutta pakkasella tarhassa riittää vesi vähintään kuuden tunnin välein. Jos hevonen viettää tarhassa yli puolet vuorokaudesta, vettä tulee olla sielläkin saatavilla jatkuvasti. Veden tarjoamisessa tarhaan on siirtymäaika vuoteen 2031 saakka pihattoja lukuun ottamatta.

Poikkeuksena ovat tavanomaista merkittävän paljon kylmemmät pakkasjaksot, jonka aikana esimerkiksi normaalioloissa sähkövastuksella sulana pysyvät vesijohdot jäätyvät. Eläimet on tällöin juotettava riittävän usein muulla tavoin jaettavalla vedellä.

Hevosten riittävää hoitoa on myös määritelty ohjeessa.

Hevoset on tarkistettava päivittäin lukuun ottamatta kesäaikaan saarilaitumia ja muita kaukaisia laajahkoja alueita. Sellaisilla saa pitää vain niille sopivia eläimiä.

Vähintään kahdesti päivässä on tarkistettava varsomista odottavat ja juuri varsoneet tammat, vieroittamattomat varsat sekä sairaat ja heikkokuntoiset hevoset.

Asetuksissa mainittu hevosen kavioiden vuoleminen säännöllisesti tarkoittaa ohjeen mukaan kavioiden vuolemista noin 4–8 viikon välein huomioiden hevosen ikä, kavion kasvunopeus ja luonnollinen kuluminen sekä hevosen käyttötarkoi­tus. Kavioiden kunto arvioidaan silmämääräisesti.

Eläinlääkärin suorittama suun ja hampaiden tarkastus tulee tehdä vuosittain tai hoitavan eläinlääkärin ohjeistuksen mukaisesti, ja se sisältää pään ja koko suun alueen tutkimisen suunavaajaa ja hyvää valaistusta käyttäen. Raspauksen tai muun hoidon tarve arvioidaan suututkimuksen perusteella.

Hevosen rokotusten tarpeellisuus riippuu kulloisestakin epidemio­logisesta tilanteesta, eikä systemaattista loislääkitystä edellytetä.