Piparkakkua on käytetty Suomessa ulosheittotarjottavana – talot mukailivat aluksi Hannu ja Kerttu-sadun mallia

Nykyisin piparkakkuja käytetään yhä useammanlaisten jälkiruokien valmistamiseen. Kuva: Jaana Kankaanpää

Moni joulupöydän herkku on muuttunut ja kehittynyt sitä mukaa, kun uusia raaka-aineita on tullut markkinoille. Ennen piparkakkua oli hunajaleipä, joka valmistettiin hunajasta ja jauhoista. Siitä tuli kova mutta säilyvä. Kun sitä kasteli nesteeseen, se pehmeni syötäväksi.

Oli myös tavallista, että taikinaa säilytettiin muutaman kuukauden ajan, jolloin se alkoi hieman käydä. Käyminen antoi leivonnaiseen pikantin maun ja mureuden.

Piparkakku ja sen edeltäjä, hunajakakku eivät ole mikään uutuuksia juhlapöydässä. Faarao Ramseksen haudasta on löytynyt pipariukkojen edeltäjiä, ihmisen muotoisia hunajakakkuja, jotka on leivottu vuoden 1500 eKr tienoilla. Indusvirran laaksossa tehdyt arkeologiset kaivaukset vievät leivonnaisen historian vielä pitemmälle, viiden tuhannen vuoden päähän.

Viikinkiaikoina uhrattiin jumalille sianmuotoisia leipiä rikkauden toivossa. Hunajaleivät mainittiin myös Raamatussa ja tunnettiin sekä antiikin Kreikassa että Roomassa.

Välimeren ympäristöstä hunajakakut levisivät pohjoista kohti.

Hunajaleivillä oli pyhä luonne, joten niiden valmistus pysyi aluksi luostareissa. Munkkiluostareissa mausteita lisättiin enemmän, nunnaluostareiden hunajaleivät olivat lempeämpiä. Hunajalla oli useita lääkitseviä ominaisuuksia ja se toi pitkän iän.

Erityisen voimakas perinne kakkujen valmistamiseen syntyi Saksan Nürnbergissä, jossa se sai nimen Lebkuchen, elämän kakku. Sillä nimellä sitä vielä nykyäänkin myydään joulutoreilla ja markkinoilla.

Saksasta Lebkuchen se levisi muualle Eurooppaan, erityisen kiinteästi se ja kuuluu saksankielisten seutujen ruokaperinteeseen. Leivonnainen tehtiin koristeellisilla puumuoteilla.

Sitä mukaa, kun kaukoidästä kantautui erilaisia mausteuutuuksia, niitä lisättiin taikinaan. Erilaisia uusia mausteita kutsuttiin yhteisnimellä pippuri. Vaikka leivonnainen ei pippuria sisältänytkään, eksoottisia makuja sisältävää leivonnaista alettiin kutsua Pfefferkucheniksi.

Englantilaiseen suuhun sopi erityisen runsas inkivääri, ja siellä se onkin gingerbread.

Siirtolaisten mukana perinne levisi myös Amerikkaan, jossa pipareita tarjotaan niin halloweenina kuin myös ystävänpäivänä.

Euroopassakin hunajakakkuperinteeseen ovat kuuluneet pääsiäiseksi valmistettavat pupujussin, kanan tai pääsiäismunan muotoiset kakut. Perinteeseen on kuulunut paljon symboliikkaa, jota välitettiin kakkujen avulla. Hevosen muotoinen kakku kuvasti miehisyyttä, kala oli kristillinen symboli, miekka tarkoitti valtaa. Hollannissa annetaan 50-vuotta täyttävälle naiselle pitkän iän toivotukseksi naishahmoinen piparkakku.

Suomeen piparkakku saapui saksalaistyylisenä. Leipurit täälläkin myivät yksittäisiä piparkakkuja markkinoilla, kunnes valmistus levisi koteihin.

Kun hunajan käyttö vaihtui sokeriin, alkoi varsinaisesti piparkakkujen aika. Sokeri sai piparkakun pinnan sulamaan ja rasvaakin käytettiin enemmän, jolloin leivonnaisen pintakoristeet tasoittuivat.

Alkoi nykyleipojille tuttujen metallisten ääriviivamuottien aika. Sokeri tuli myös kuorrutuksiin ja piparkakuista valmistettiin koristeita.

Piparkakkutaloja on rakennettu suomalaiskodeissa pitkään. Aluksi rakennettiin Hannu ja Kerttu –sadun noita-akan mökki.

Suomalaislehdet julkaisivat piparkakkutalojen mallikuvia jo 1920-luvulla. Ohjeiden talot muistuttivat tuvan ja kamarin kokoista suomalaisasumusta mittasuhteineen, katon muotoineen ja ikkunoineen.

Valmiiden piparitaikinoiden tultua pakastealtaisiin pääpaino on siirtynyt mitä mielikuvituksellisempien piparirakennelmien tekoon. Nykyajan rakentajalta syntyy taikinasta luontevasti vaikka rautatieasema, avaruusasema tai sote-himmeli.

Herkuttelu piparkakuilla tuli koko kansan tavaksi 1800-luvun lopulla, jolloin se jo nautittiin kahvin kanssa. Suomessa piparkakkutarjoilua on sanottu myös ulosheittotarjoiluksi, sillä piparkakku tarjotaan viimeiseksi ennen kotiin lähtöä.

Jouluperinteeseen se kuuluu niin kiinteästi, että vaikea niitä on olla leipomatta – toiset paistavat niitä tuoksun vuoksi, joku panostaa koristeluun ja onpa niitäkin, jotka napsivat pakastimesta suuhunsa taikinaa sitä sen kummemmin paistamatta.

Lue myös: Kulta-aikaan Havin tehtaalla työskenteli lähes 200 ihmistä - nykyisin kynttilät ovat ennen kaikkea osa joulun tunnelmaa

• Grimmin veljekset julkaisivat satukokoelmansa 1800-luvun alussa. Hannu ja Kerttu –sadussa oli noita-akka, joka asui piparkakkutalossa.
• Eurooppalaisen piparkakun keskuspaikka on Nürnberg.
• Vuonna 1927 valtiopäivillä säädettiin, että Nürnberger Lebkuchen –nimeä saa käyttää vain Nürnbergin kaupungissa valmistetuista kakuista.
• Suomessa piparkakku kuuluu lähinnä jouluun, mutta muualla maailmassa myös muihin juhlapyhiin.
• Moni amerikkalainen äiti saa itsetehdyn piparin lapsiltaan äitienpäivälahjaksi.
• Keski-Euroopassa rippilahjaksi on annettu koristeellinen piparkakku, jonka kuva-aihe on sopiva ensimmäisen ehtoollisen viettoon.
• Piparkakkua saatettiin säilyttää koko elämän ajan.
• Unkarilaiseen hääperinteeseen ja kosintaan kuuluu antaa ja syödä hunajakakkuja.
• Suomen tunnetuin piparkakkuresepti löytyy keittokirjoista nimellä Paraisten piparkakut.
• Reseptin kehitti Lydia Ekroos vuonna 1920.