Raati maisteli: Runebergintortuissa on isot erot – vegaaniversio on taikinainen tai kuin tavallinen kuiva maustekakku

Runebergintortut vertailussa: Laitilan Leivän gluteeniton (vas.), vegaaninen ja perustorttu sekä Rostenin perustorttu. Kuva: Riitta Mustonen

Oikeanpuoleinen Rostenin torttu on kostea sisältä. Laitilan Leivän vegaaninen torttu on tummempi kuin leipomon gluteeniton ja tavallinen. Kuva: Riitta Mustonen

Runebergintorttujen kuumin sesonki on meneillään juuri nyt, ja tarjolla on torttuja joka lähtöön. Maistelimme tavallisia, vegaanisia ja gluteenittomia, ja joukosta löytyi selvä suosikki.

Laitilan Leipä valmistaa perustorttujen lisäksi vegaanisia ja gluteenittomia torttuja. Tortut ovat muuten melko saman näköisiä, mutta gluteenittoman erottaa keltaisesta tomusokerikuorrutusrenkaasta – perinteinen on valkoinen. Gluteenittoman pakkauksessa on Fredrikan kuva, tavallisessa Johan Ludvigin ja vegaaninen myydään ilman kuvaa.

Myös Rostenin leipomo valmistaa vegaanisia torttuja. Lisäksi maistoimme Fazerin tortun.

Tortuissa on selvät erot. Kaikissa Laitilan tortuissa hillosilmä tortun päällä on samea, eikä se näytä houkuttelevalta. Laitila käyttääkin omena-vadelmahilloa, kun Rostenin ja Fazerin tortuissa hillo on pelkkää vadelmaa ja kiiltää kauniisti.

Laitilan vegaaninen torttu näyttää mehevältä, mutta maku on melko mitäänsanomaton, kuin tavallinen maustekakku. Torttu on väriltään tummanruskea, kun muut ovat vaaleita. Tässä tortussa on vähemmän kaloreita kuin kolmessa muussa – mutta kuka nyt kaloreita laskee, kun kyse on kerran vuodessa nautittavasta herkusta.

Laitilan gluteenittomassa tortussa maistuvat jouluiset mausteet ja mantelirouhe tuntuu mukavasti pureskeltaessa. Pliisu, jauhoinen, lähes mauton, kommentoi toinen.

Laitilan perustorttu maistui sekin normimaustekakulta, mukana on kanelia, kardemummaa, inkivääriä. Arrakkiaromi vivahtaa esiin miedosti – Runeberg nautti torttunsa arrakkipunssin kera.

Rostenin ruuneberi veti pisteet Turkuun: torttu näytti mehevältä ja myös oli sitä. Torttua maustoivat manteli, karvasmanteli ja arrakkiaromi sekä appelsiininkuori ja -mehu, joka kostutti torttua kivasti.

Rostenin vegaaniversio on ihan samannäköinen kuin normitorttu ja siinäkin on mukana appelsiinia. Tortun suutuntuma on kuitenkin melko taikinainen.

Fazerin torttu on korkea ja kaunis, hilloa on runsaasti. Maku on sellainen, mitä runebergintortulta odottaa: vähän mantelinen ja punssinen eikä torttu ole yhtään kuiva.

Tämän testin perusteella valinta osuu Rostenin ja Fazerin normitorttuihin, mutta jos ruokavalio vaatii gluteenitonta tai vegaania, niin ainakin ulkonäkönsä puolesta ne menevät täydestä.

Rostenin vegaanisen runebergintortun kysyntä yllätti leipomon, se on ollut ennusteeseen verrattuna viisinkertainen, kertoo leipomon markkinointi- ja vientijohtaja Veera Meltovaara tiedotteessa. Meltovaaran mukaan vegaanisista tuotteista on pula.

Rostenin tuotantojohtaja Mika Suvanto on yllättynyt, miten hyvä vegaanisesta tortusta tuli.

"Ei ole mitenkään läpihuutojuttu onnistua vegaanisessa leivonnassa", Suvanto toteaa ja mainitsee sen isoimmaksi haasteekseen 30-vuotisen uransa aikana.

Rosten kehitti vegaanista runebergintorttua yli puoli vuotta ja teki viisi testierää. "Kaikki raaka-aineet on mietittävä uudestaan, kun ei voi käyttää perinteisessä leivonnassa oleellisia eläinperäisia raaka-aineita, kuten kananmunaa, joka sitoo taikinaa ja antaa sille hyvän rakenteen", Suvanto toteaa.

Lue myös:

Laskiaispulla vai runebergintorttu, hillolla vai mantelimassalla – maakunnat jakautuvat, katso kartasta omasi!

Olisiko kätevää paistaa runebergintortut pahvimukeissa? Ehkä, muttei terveellistä!