Vilahtiko silmänurkassa liikettä, kun olit keittiössä? Keittiössä voi lymytä monenlaisia tuhoeläimiä, sillä keittiö on tuholaisten kannalta mainio ympäristö.
Keittiössä on sekä kuivia että kosteita tiloja kunkin tuholaisen maun mukaan, ja lisäksi ihminen on kattanut sinne monipuolisen buffetin, kertoo AA-Tuholaistorjunnan yrittäjä, tuholaistorjuja Jonna Rantala.
Keittiönkaapit ovat myös täynnä pimeitä koloja ja ruuvinrakoja, jonne pikkuötökkä mahtuu hyvin pesimään.
”Liikkuminen ei ole toukille este, joten ne ovat äkkiä olohuoneessa ja sen jälkeen naapurissa”, Rantala kuvailee.
Yleisimmät keittiössä viihtyvät tuholaiset ovat Rantalan mukaan riisihärö, jauhokoisa, keittiökoisa, jauhopukki, sokeri- ja paperitoukka, rohmukuoriainen sekä torakka.
Aletaanpa käydä läpi tätä ei-toivottujen vieraiden listaa yleisimmästä, eli riisihäröstä.
Riisihärö saattaa kulkeutua kotiin nimensä mukaisesti riisipakkauksessa, mutta yhtä lailla pähkinöiden, siemenien, kuivahedelmien, murojen tai jauhojen mukana.
”Riisihäröt lisääntyvät nopeasti, joten pakkauksessa käy pian aikamoinen vilinä”, Rantala kertoo.
Myös jauho- ja keittiökoisat salamatkustavat keittiöön Rantalan mukaan usein pähkinä-, manteli- tai siemenpussissa tai muissa kuivaelintarvikkeiden pakkauksissa.
Jauho- ja keittiökoisat ovat pieniä perhosia, jotka aiheuttavat saastuttamaansa elintarvikkeeseen rihmamaista jälkeä, Rantala kertoo.
Jauhopukin toukka eli jauhomato on tuttu etenkin lemmikkilintujen ruokana. Jauhopukki viihtyy nimensä mukaisesti jauhoissa, ja sen sukulainen, rohmukuoriainen, puolestaan lemmikkien kuivaruuissa, Rantala kertoo.
Jauhopukki on yleensä noin 1–1,5 sentin mittainen ja rohmukuoriainen 5–7-millinen.
Sokeri- ja paperitoukkaan saattaa törmätä muuallakin kuin keittiössä, mutta keittiössä pinnoille ja lattioille putoavat ruuanmurut tarjoavat niille helppoa ravintoa ja tiskiallas mukavan piilopaikan.
Nämä ikävät asuintoverit tunnistaa helpoiten tuntosarvista.
Putkistoissa ja ihmisen tarjoileman helpon ruuan äärellä viihtyvät myös torakat, Rantala kertoo. Niistä yleisin on 2–4-senttinen russakka eli saksantorakka, mutta Suomeen on tuotu yhden jos toisenkin matkalaukun mukana ylimääräisinä tuliaisina myös muita torakkalajeja.
Jo ensimmäiseen tuholaisepäilyyn kannattaa suhtautua vakavasti, Rantala kehottaa. Öttiäinen kannattaa ottaa kiinni tiiviiseen muovipussiin tai vähintään yrittää napata kuva siitä.
”Minäkin usein katson ihmisten lähettämistä kuvista, mikä elukka siinä voisi vipeltää.”
Joskus voi Rantalan mukaan käydä niin hyvä tuuri, että ihminen on tuonut kotiinsa vain yhden saastuneen elintarvikepakkauksen ja vieläpä huomannut tuholaiset ajoissa.
Tällöin saattaa riittää, että käy kaikki auki olevat kuivatuotteet läpi ja heittää kaikki vähänkään epäilyksiä herättävät viivytyksettä pois. Keittiön kaapit, laatikot ja pinnat on myös syytä pyyhkiä huolellisesti.
Jos näiden kotikonstien jälkeen näkee yhdenkin tuhohyönteisen, Rantala kehottaa olemaan välittömästi yhteyksissä lähialueen tuholaistorjuntayritykseen. Hänen omaa toimialuettaan on pääkaupunkiseutu, mutta tuholaistorjuntayrityksiä on ympäri maata.
”Tuholaistorjujilla on ammattilaisvälineet siihen, että pääsemme torjumaan myös paikoista, joihin ei kotikonstein pääse.”
”Ötökkää voi tulla kenen vain kotiin, mutta jos on vastuullinen ihminen, haluaa varmistaa, ettei populaatio pääse lisääntymään ja leviämään.”
Rantala yrittää omassa työssään kitkeä sellaista sitkeää myyttiä, että tuholaisten saapuminen johtuisi huonosta hygieniasta.
”Ötökkää voi tulla kenen vain kotiin, mutta jos on vastuullinen ihminen, haluaa varmistaa, ettei populaatio pääse lisääntymään ja leviämään.”
Kun tuholaisista on päästy eroon, Rantala kehottaa ennaltaehkäisemään tulevia ongelmia säilyttämällä kaikki elintarvikkeet tiiviillä kansilla varustetuissa rasioissa ja purkeissa. Kansien on syytä olla erittäin tiiviitä, sillä pikkuötökät eivät kummoista rakoa tarvitse kulkureitikseen.
”Myös lemmikkien kuivaruuat on syytä säilyttää ilmatiiviisti, jotta nappuloista ei leviä kuoriaista ihmisten ruokiin.”
