Hitaasti hyvää tulee

Sellainen ruoka, jonka valmistamiseen käytetään paljon aikaa, on usein paljon parempaa kuin pikamenetelmillä kokattu.

Hyvänä esimerkkinä maukkaasta hitaasta ruuasta on pataleipä. Varsinaisesti ihmistyön osuus on pataleivän teossa erittäin pieni, mutta taikinan valmistuminen kestää vuorokauden. Odottelun korvaa erittäin maukas lopputulos.

Aineksetkaan eivät ole monimutkaiset. Ensimmäisen oman pataleipäkokeiluni tein valkoisilla vehnäjauhoilla, kun niitä sattui sillä hetkellä olemaan. En oikein uskonut ohjetta, senkin vuoksi pidin raaka-aineet yksinkertaisina.

Taikina syntyi vehnäjauhoista, suolasta, kuivahiivasta ja kylmästä vedestä. Ainekset vain sekoitettiin, ei vaivattu, ja jätettiin vuorokaudeksi kelmulla peitettyyn kulhoon.

Vuorokauden kuluttua lämmitettiin pata ja kansi uunissa ja käänneltiin taikina varovaisesti palloksi, joka jätettiin puoleksi tunniksi kohoamaan leivinpaperin päälle. Sitten vain taikina leivin­papereineen pataan, kansi päälle ja kypsennys. Paiston loppupuolella kansi nostettiin sivuun, niin että leipä sai väriä.

Uunista otettu leipä oli erittäin rapeakuorinen. Pitkä kohoamisaika oli muodostanut taikinaan miellyttävän happamen juuren. Leivän ulkoasusta ei voinut ollenkaan päätellä, että se oli leivottu vain vehnäjauhoista, sen verran tumma väri siinä oli.

Samanlaisia hitaan kypsennyksen maukkaita lopputuloksia syntyy esimerkiksi nyhtöpossun tai jääpaistin valmistuksessa. Niissä lopputuotteen jäljittelemätön koostumus ja maku perustuvat pitkään paistoon alhaisessa lämpötilassa. Ihmistyötä ei paljon tarvita kummassakaan, kunhan valmistumista malttaa odottaa.