Kotitalous opettaa kokkaamisen lisäksi ymmärrystä yhteiskunnasta – professori: ”Ahdistuksen sijaan on syytä kehittää ajattelua siitä, mitä jokainen voi arjessaan tehdä”

Teeleipiä valmistaessa oppilaat voivat miettiä, mistä ainesosat tulevat ja millainen vaikutus niiden käytöllä on viljelijään. Lisäksi ruoka on hyvä tapa tutustua toisiin kulttuureihin ja niiden tapoihin. Kuva: Jani Kautto

Ruoasta puhuttaessa korostuvat usein mustavalkoiset mielipiteet ja keskustelun jumittaminen yhdessä asiassa, sanoo kotitalouspedagogiikan professori Päivi Palojoki Helsingin yliopistosta.

”Esimerkiksi kasvisruokakeskustelussa soija korostuu, vaikka kotimaisiakin palkokasveja olisi tarjolla. Toinen asia on se, että terveellisyyttä tavoitellaan hampaat irvessä. Kotitalouden lähtökohta on hyvinvointi, ei mustavalkoisesti ajateltu terveellisyys”, Palojoki kuvailee.

Ilmastoahdistus ja erilaiset ruokaan liittyvät arvovalinnat tulevat mediassa vastaan jatkuvasti. Palojoki tuo esille, että ruoka on hyvin konkreettinen asia, jonka avulla koulussa voidaan käydä läpi monia yhteiskunnallisia asioita.

Palojoki opettaa tuleville kotitalousopettajille, että ruuan syöminen, tai edes sen valmistus, ei ole tunnin pääasia. Tärkeintä on se, mitä kyseisen ruuan avulla on tarkoitus opettaa.

Otetaan esimerkiksi kotitaloustuntien klassikko, teeleivät. Niiden avulla on mahdollista perehtyä brittiläiseen ruokakulttuuriin. Samalla voidaan käydä läpi ravitsemuksellisia asioita esimerkiksi lisäämällä taikinaan porkkanaraastetta tai käyttämällä täysjyväjauhoja.

Kolmanneksi minkä tahansa valmistettavan ruoan kohdalla on syytä pohtia, mistä raaka-aineet ovat kotoisin.

”Tästä päästäänkin pohdintaan siitä, kannattaako ostaa halvinta ulkomaista ja mitä on vaadittu, jotta kyseinen tuote on saatu kuljetettua Suomeen. Entä millaisia kerrannaisvaikutuksia on lähellä tuotetun ruuan suosimisella? Se työllistää alkutuotannosta logistiikkaan ja vähittäiskauppaan”, Palojoki kuvailee.

Ruuan alkuperä liittyy luontevasti ympäristökysymyksiin.

”Nuoret ovat tiedostavia ja huolissaan ympäristön tilasta. Ahdistuksen sijaan on syytä kehittää ajattelua siitä, mitä jokainen voi arjessaan tehdä”, Palojoki kertoo.

Hiilijalanjälki painottaa tuotteen, palvelun tai ihmisen harjoittaman toiminnan tuottamaa ilmastokuormaa. Se kannustaa yrityksiä kehittämään tuotteita ja palveluja, joiden avulla kuluttaja pystyy pienentämään omaa kuormitustaan.

”Esimerkiksi tuottajia ahdistaa se, miten naudanlihasta puhutaan. Sen sijaan, että osa väestöstä osoittelee sormella tuottajia, on kaikkien kannalta rakentavampaa, jos annetaan mahdollisuus kehittää tuotantotapoja”, Palojoki tuumii.

Kotitalous on oppiaine, joka on koko historiansa ajan eli 1890-luvulta, heijastellut yhteiskunnan tilaa ja trendejä. Pula-ajasta päästiin puolessa vuosisadassa Nokia-Suomeen, mikä näkyi kotitaloustunneilla.

”1990-luvulla pohdimme, voiko kotitalouden oppikirjaan laittaa ohjeet sushien tekemiseen. Ehdottomasti kannatti, sillä niistä tuli hitti. Sushit ovat edullisia ja mukavia tehdä yhdessä. Niitä rullaillessa pääsee mukavasti näpertämään käsillä”, Palojoki kertoo.

Tähän tiivistyy koko kotitalouden filosofia: kotitalous on eri asia kuin ravintolakoulutus. Kotitaloudessa opitaan ruuanvalmistuksen lisäksi kuluttamisesta, arjen hallinnasta ja voimavarojen järkevästä käytöstä kaiken muun toiminnan lomassa.

Palataan vielä kerran niihin teeleipiin. Ne sopivat myös keskusteluun siitä, milloin tarvitaan nopeaa ja milloin hitaampaa ruuanlaittoa.

”Teeleivät ovat niin nopeita tehdä, että jos pitää perusraaka-aineita kaapissa, leivät saa tehtyä jopa nopeammin kuin käytyä kaupassa. Kun ne päästään nauttimaan saman pöydän ääreen, voidaan käydä samalla päivän tapahtumat läpi.”