Ruoka

Omenoiden puristuksen uuteen suosioon on yksi syy – eikä se ole runsas sato

Omenoiden kanssa ei kannata odotella, sillä paras hedelmä mehustettavaksi ei ole täysin kypsä.
Kari Salonen
Juho Anttila ottaa vastaan omenoita ja puristaa niitä viisikin tuhatta kiloa vuorokaudessa.

Omenoiden huhuiluni kotikaupunkini Keravan Facebook-sivuilla tuotti pari myönteistä ja yhden tylyn vastauksen: "Tänä vuonna tuli huonosti omenoita."

Kaikkialla Suomessa ei ole näin. Kokemäellä Anttilan tilalla arvioidaan, että omenasato on yhtä runsas kuin 2018.

Homma tapahtuu niin, että ihmiset tuovat omenat, mehustamo puristaa, pastöroi ja pakkaa mehun, ja asiakas hakee valmiin tuotteen. Tänä vuonna omenaa on tuotu kerralla kymmenestä 500 kiloon, ja yhden päivän puristusmäärä on ollut jopa 5 000 kiloa. Puristamon varasto onkin täynnä omenalaatikoita ja noutoa odottavia mehuja.

"Meillä asiakkaat eivät tule kynnystä pidemmälle. Konseptimme ydin on, että ihminen saa tulla koska vain, jättää omenat, morjestaa ja lähteä. Tekstiviesti kertoo, kun mehut saa tulla hakemaan", yrittäjä Juho Anttila sanoo.

Mehustamoja on ympäri maata. Joissakin mehuun laitetaan myös C-vitamiinia ja puristus tapahtuu niin, että asiakas seuraa omenoidensa puristuksen ja istuu sitten pullottamaan tai pussittamaan itse.

Niin, pussittamaan. Viinilaatikoista tutut muovipussit ovat mullistaneet toimintaa, sillä mehu halutaan nyt niihin.

"Hanapakkaukset ovat tehneet mehustamisesta suosittua. Hyvin harva tuo enää pulloja tai ämpäreitä kotipakastusta varten, vaan 95 prosenttia tehdään pastöroituna pusseihin. Eräs vanhempi asiakas meni kyllä vielä ostamaan hyvän sadon vuoksi uuden pakastimen, vaikka poika koetti puhua pussituksen puolesta."

Pastöroitu mehu säilyy pussissa huoneenlämmössä vuoden verran. Pusseja ei uusiokäytetä.

Tuoremehun litrahinnaksi tulee Anttilan tilalla kolmen litran pönikässä keskimäärin 1,75 euroa ja 1,5 litran pussille 2,25 euroa litralta. Puristus maksaa 55 senttiä kilolta plus pastörointi, minimiveloitus on 15 euroa.

"Emme ole Suomen halvimpia, mutta halvimmalla puolella. Ja kehtaan väittää, että tämän seudun suurimpia", Juho Anttila sanoo.

"Olemme sesonkina niinkin hulluja, että teemme työtä kolmessa vuorossa eli yötä päivää. Olen nyt itsekin tullut kaksi viikkoa aamukahdelta lastaamaan yövuorolle omenoita, jotta niitä riittää."

Kilpailuvaltti on, että kilpailua ei ole: hyvänä omenavuotena kilpailijat ovat täynnä ja varattuja aikoja saa aikojen päähän eli liian myöhään. Omena ei nimittäin saa olla liian kypsä.

"Tärkeintä on kiinteys: jos omena on pehmeä, mehuprosentti on selvästi pienempi kuin keskimääräinen 60 prosenttia. Optimaalinen aika on lyhyt eli kun omena on kypsä, niin heti! Kesälaatujen kanssa moni on myöhässä, sillä niiden paras aika oli ennen elokuun puoliväliä."

Kypsymistä voi seurata siemenistä: raa'an ovat valkoiset, sopivan juuri taittumassa ruskeiksi.

Muutoin mehuksi kelpaa monenlainen omena. Kuhmut ja ruvet eivät haittaa, eivät madonsyömätkään.

"Se on makuasia, pienellä reiällä ei ole väliä."

Puristusmäski hävitetään polttamalla.

Anttilan tila työllistää useita, ympäri vuoden. Omena-ajan ulkopuolella se tekee marjatuotteita itselleen ja rahtina muille.

"Limujen tekemisestä kaikki alkoi, kun isä innostui 2000-luvun alussa. Marjaa on monessa muodossa, vain alkoholi ei kuulu meidän valikoimaamme."

Hyllyillä on mehuja, marjoja, hyytelöitä, jauheita ja rouheita. Valmista omenamehuakin on, yhdeksällä eurolla kolmen litran tonkka. Se tehdään seudulta ostetuista ylijäämäomenoista.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Juustoportin kaurakahvijuoma valittiin maailman parhaaksi kansainvälisessä kasvituotekilpailussa Lontoossa

Ville Haapasalo avasi Helsinkiin neuvostoravintolan ja vakuuttaa, että nakkikioskin kautta ei tarvitse palata kotiin

Jos Panu Hiekkala ei olisi sairastunut MS-tautiin, hänestä tuskin olisi tullut EU:n pohjoisinta hedelmätarhuria

Iso kinkku joulupöydässä on enää poikkeus – alle kolmikiloiset kinkut ovat yhä suosituimpia ja kalkkunan valitsee jo 15 prosenttia