Ikääntynyt: Unohda laihdutus ja keskity ruuan laatuun!

Anita Viroselle tulee kahdesti viikossa ruoka yksityisestä vanhainkodista. Hänellä ei ole erityisiä toiveita ruuan suhteen. "Syön mitä eteen pannaan. Pitää vähän ajatella, mikä on terveellistäkin – vielä kun pystyy ajattelemaan." Kuva: Päivi Karjalainen

Laitoshoidossa ravitsemus pitäisi nähdä osana hoitoa eikä vain tukipalveluna, vaatii Gery ry. Kuva: Riitta Mustonen

Seitsemänkymppisistä naisista vain alle kolmasosalla on riittävästi lihasmassaa. "Sen näkee jo silmillään, kun ei enää reidet osu yhteen", sanoo ravitsemusasiantuntija Maija Soljanlahti Gerontologisen ravitsemuksen yhdistyksestä, Gerystä.

Lihaskatoa voi estää liikkumalla ja syömällä.

"Ikuinen laihduttaminen on huono juttu. Ensin kitukuurilla saadaan nesteet pois ja lihakset hauraiksi, ja kun aletaan syömään, lihasmassa ei kasva, jos ei kuntoile", Soljanlahti tietää.

Eikä tämä koske vain naisia, vaan miehetkin höyrähtävät. Ikäihminen voisi Soljanlahden mielestä unohtaa laihduttamisen ja keskittyä sen sijaan ruokavalion laatuun. Liika pulla, kalja ja herkkujen napostelu eivät edistä terveyttä, vaan olisi syötävä säännöllisesti kunnon ruokaa ja muistettava proteiinit.

Ikääntyneillä tarkoitetaan yli 65-vuotiaita. Heille annettiin omat ravitsemussuositukset vuonna 2010, ja seuraavat ovat tulossa ehkä jo ensi vuonna.

Suositusten antamista vaikeuttaa, että ikääntyneet ovat hyvin sekalainen ryhmä. Ovat kotona yksin pärjäävät, apua tarvitsevat kotihoidon asiakkaat ja ympärivuorokautisessa hoidossa olevat.

Kyseessä on suuri joukko suomalaisia – ensi vuonna jo yli miljoona ihmistä. "Olisi hyvä pitää kaikki toimintakykyisinä mahdollisimman pitkään. Siinä ravitsemus on avainasemassa", Soljanlahti huomauttaa.

Ettei vaan yhä luultaisi, että munat ja rasva ovat pahasta.

Ateriapalveluiden ruuissa tuoreiden kasvisten osuus on usein vähäinen ja perunaa saattaa olla paljon. Vitamiinien ja kuitujen saanti uupuu. Kuva: Päivi Karjalainen

Ikääntyessä näkyy, miten on omaa elintapareppuaan täyttänyt. Neljäsosa on geneettistä taakkaa tai voittoa – siihen ei voi vaikuttaa. Mutta on monta asiaa, joilla voi kohentaa loppuelämän laatua: ruoka, liikunta, uni ja aivojen käyttö kaikenlaiseen, olipa se sitten kirjoneuleiden tekoon tai koulutukseen.

Moni havahtuu, kun tapahtuu jotain odottamatonta. "Kun naapurin Annelin ranne murtuu, aletaan miettiä, millaiset luut itsellä on. Tai kun sisko sairastuu muistisairauteen, pohditaan, voiko sairautta jotenkin ehkäistä", Soljanlahti on havainnut.

Väärät ravitsemustottumukset ovat ikääntyneillä yleisiä. Moni syö kaiken kaikkiaan liian vähän ja valitsee niukasti proteiinia ja kuituja sisältävää ruokaa ja tuoreita kasviksia.

"Ikäihmisillä on myös hyviä tottumuksia, syödään paljon ruisleipää ja marjoja, mutta ne eivät jakaudu tasaisesti."

Ruokavalio voi kaventua monesta syystä. Tekohampaat eivät istu, jolloin syöminen sattuu, tai pelkää, että jostain ruuasta aiheutuu ummetusta tai ripulia, jolloin ruokavalio kapenee. Mielialakin vaikuttaa. Kun elämässä tulee menetyksiä, ei jaksa huolehtia, että lautasella on viittä väriä. Talouskin on monella tiukalla.

Iän lisäksi sairaudet ja lääkkeet vaikuttavat aisteihin.

Kun vielä liikuntakyky heikkenee eikä jaksa kantaa kauppakassia, niin sekin rajoittaa, mitä kotiin ostaa.

"Ikääntyneet ovat eriarvoisessa asemassa sen suhteen, mitä palveluita on saatavilla. Kaikkialla eivät kotiinkuljetuspalvelut toimi", Soljanlahti sanoo.

Hänestä on hyvä, että ikäihmiset muuttavat ajoissa haja-asutusalueelta keskustoihin, koska siellä palvelut ovat lähellä ja näkee muita ihmisiä.

"Jos muuttokynnys kasvaa liian korkeaksi, muutaman vuoden päästä sitten kannetaan sieltä pois."

Anita Vironen lämmittää ateriapalvelun ruuan mikrossa. Joskus hän jakaa annoksen kahdelle aterialle. Kuva: Päivi Karjalainen

Jokaisella 70-vuotiaalla pitäisi olla oikeus ravitsemusterapeutin tarkistukseen, Soljanlahti vaatii. "Ettei vaan yhä luultaisi, että munat ja rasva ovat pahasta."

Ikääntyneen kannattaisi syödä viisi kertaa päivässä eli aamiainen, lounas ja päivällinen ja välipaloja tarpeen mukaan. Proteiineja kertyy munan lisäksi esimerkiksi lihasta, kalasta ja maitovalmisteista sekä herneistä, pavuista ja kasviproteiinituotteista. Kaupasta saa myös hyviä valmisruokia ja marja- ja hedelmävalmisteita.

"Tavoitteen mukainen 25 grammaa proteiinia pääaterialta tulee esimerkiksi, kun syö lihapulla-aterian. Jos syö kasviskeiton, proteiinit saattavat jäädä yhteen grammaan. Silloin kannattaa ottaa vaikka marjarahka jälkiruuaksi", Soljanlahti opastaa.

Eläkeiän kynnyksellä ylipaino on yleistä, mutta iän myötä ihminen usein laihtuu, varsinkin jos on muistisairautta tai masennusta.

Ruokahalua voi edistää monin keinoin. Sitä lisäävät liikunta ja ulkoilu, samoin yhdessä syöminen. Soljanlahti vinkkaakin, että sen sijaan, että mennään mummon luokse kahville mentäisiin yhdessä syömään.

Kokkolalainen Anita Vironen, 83, asuu kerrostalossa ja on lonkkaleikkauksen jälkeen käyttänyt apuna rollaattoria. Hänelle tulee ruoka yksityisestä ateriapalvelusta kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja torstaisin.

"Ruoka tulee aika myöhään, yhden, puoli kahden maissa. En ole protestoinut. Ei se niin herkkua ole. Tiistaisin tulee yleensä perunaa ja lihakastiketta, toisinaan vähän liikaakin, kun en lihasta välittäisi niin paljon. Leivän ostan itse, kun tytär vie kerran viikossa kauppaan. Salaatti on pienessä purkissa ja toinen purkki voi olla jotain soppaa jälkiruuaksi", Vironen kertoo.

Ruokajuomaksi Vironen hörppää maitoa. "Yleensä en osta sitä ihan vahvinta, mutta muuten ei ole väliä. Onko se sitä kurria vai mitä. Välillä juon vettä, kun janottaa."

Vironen ei juurikaan itse laita ruokaa. "En tykkää ruuanlaitosta ollenkaan. Ateriapalvelun ruuan laitan lautaselle ja lämmitän mikrossa. Joskus siitä voin syödä kaksikin kertaa, kun olen aika pikkuruokainen."

Aamuisin Vironen syö puuron ja sen kanssa puolukoita ja juo kahvin. Iltasyöntiä hän on vähentänyt. "Voin keittää teetä ja syö sen kanssa leipää ja juustoa tai leikkelettä. Hedelmiä ostan silloin tällöin."