Muikkusaalis innosti ikämiehen opettelemaan kalakukon teon – "Vaatii väkertämistä, muttei ole vaikeaa!"

Jouko Nieminen sekoittaa kukon kuoritaikinan käsin. Kuva: Kimmo Haimi

"Eikä se ole yhtään vaikeaa!", Jouko Nieminen naurahtaa. Keravalaisessa omakotitalossa on paistumassa Joukon kuudes kukko. Elämänsä ensimmäisen kukon hän teki viime kesänä.

Seitenkymppinen Nieminen ei tosin ole leipomispuuhissa ihan ummikko. Jo ollessaan MTK:n kauppapoliittisena asiantuntijana mies opetteli leipomaan ruisleipää juureen. Tiinu on edelleen käytössä aina, kun uutta leipää tarvitaan.

Taikina on sopivan kovaa, kun se tuntuu käsissä samalta kuin nuoskalumipallo. Kuva: Kimmo Haimi

Kalakukkotaikinaan ei tarvita juurta, mutta sekin syntyy yksinkertaisista aineksista: vettä, ruisjauhoja, vähän vehnäjauhoja, voisulaa ja suolaa.

Nieminen vaivaa aineksista taikinan käsin. Koostumus on sopiva, kun "taikina tuntuu kuin nuoskalumesta tehdyltä lumipallolta".

Kukon pohja taputellaan pyöreäksi leivinpaperin päälle. Kuva: Kimmo Haimi

Sitten Nieminen taputtelee taikinan leivinpaperin päällä ympyrän muotoiseksi levyksi, jonka halkaisija on noin 30 senttiä ja paksuus sentin verran. Kotileipuri saa hänen mielestään käsillä levyn paremmin muotoilluksi kuin pulikalla.

"Savolaisemännät ovat tässä ihan taikureita. Ne leipovat kukon kuin pieneksi limpuksi", Nieminen tietää.

Leivinpaperin avulla taikina on helppo nostaa vuokaan. Niemisen mielestä kukko kannattaa kypsentää vuoassa, sillä jos kukko repeilee ja sattuu vuotamaan, niin neste jää vuokaan eikä sotke uunia.

Taikinapohjalle Nieminen ripauttaa ensin vähän ruisjauhoja kosteutta imemään ja latoo sitten kerroksittain perattuja muikkuja ja amerikanpekonia. "Siankylkeäkin voi käyttää, mutta pekonissa on vähemmän rasvaa", Nieminen perustelee ja latoo kaloja "kuin tervanpolttomiilua rakentaisin".

Muikut ladotaan kukon pohjalle kerroksittain pekonin kanssa. Kuva: Kimmo Haimi

Kukko-ohjeita on monenlaisia, ja Jouko ja Maritta Nieminen ovat katselleet niitä netistä, mutta eniten ovat opastaneet Kuusamon ystävät Tuula ja Kauko Nissi. "He tarjosivat meille kukkoa, ja ajattelimme, että pitää meidänkin yrittää."

Lisäpontimena oli muikkusaalis. Vähän ennen eläkkeelle jäämistään kymmenisen vuotta sitten pariskunta osti Kuusamosta mökin. Kuusamoon heitä veti se, että Marita on siellä syntynyt ja perinyt metsäpalstan. Niinpä Jouko pääsi metsästysseuraan ja hiljattain myös nuottausporukkaan. Kuusamossa he viihtyvät nykyisin noin puolet vuodesta.

Kun kaloja alkoi saada, Niemiset miettivät, mitä niistä tekisi. Kuopion torilta oli pohjoiseen mennessä ostettu kalakukkoa, ja pariskunta tuumasi, että kai kukkoa voisi tehdä itsekin.

Valmis kalakukko voidaan syödä joko viipaleina tai leikata kanteen aukko ja nauttia sitä kautta. Kuva: Jouko Nieminen

"Lähtökohtana oli, että jos on joskus syönyt kukkoa, niin suurin piirtein tietää, millainen sen pitäisi olla. Kuopion torilla myytävät kukot ovat hiukan erilaisia kuin kotitekoiset, mutta käsityötä kumminkin", Jouko Nieminen huomauttaa ja sanoo, ettei 35 euron hinta kukosta ole yhtään liikaa. On siinä sen verran väkertämistä.

"Mutta oli aika juhlava tunne, kun aukaistiin eka oma kukko", mies hymyilee. Hän kehuu kukkoa nerokkaaksi ruokalajiksi, joka on vähän kuin hampurilainen: leipä ympärillä ja pihvi, kukon tapauksessa kalat, sisällä.

Niemiset sanovat syövänsä yhtä kukkoa kolme päivää. Ottavat siivun kerrallaan, lämmittävät uunissa ja vetelevät voita päälle. Juomaksi vettä tai maitoa.

"Kukon tekemistä pelätään ihan turhaan!" Jouko Nieminen rohkaisee.

Katso savolaisen muikkukukon ohje MT Ruoka -reseptihausta.