Yliö: Suomalaiset ostavat halpaa ja huonoa yhä enemmän – päästöt ulkoistetaan halpatuotantomaihin, vaikka omaa luontoa suojellaan

"Meillä on useita tehokkaita keinoja oman luontojalanjälkemme pienentämiseen ja ylikulutuspäivän siirtämiseen. Henkilökohtaisten valintojen tulee muuttua." Kuva: Jaana Kankaanpää

Maapallon mitassa Suomi on kyennyt ylläpitämään oman luontonsa elinvoimaa varsin hyvin – osin jopa vahvistamaan sitä. Kansainvälisten tilastojen mukaan olemme saastuttaneet sekä maaperäämme että joki- ja järvivesiämme vähemmän kuin teollisuusmaat tai kehittymässä olevat maat keskimäärin omiaan. Uskommeko siis tehneemme osuutemme maapallon elinvoiman takaamiseksi?

On syytä muistaa, että me suomalaiset ohitimme tämänvuotisen ylikulutuspäivämme jo aikaisin keväällä. Syynä tähän ovat osuutemme maapallon kaikkien luonnonvarojen käytöstä, luonnon monimuotoisuuden vähentämisestä ja haitallisten ilmastokaasujen tupruttamisesta.

Suomi on onnistunut erinomaisesti jalanjälkiensä ulkoistamisessa.

Meillä näyttää olevan kiihtyvä tarve hankkia muualla valmistettuja edullisia ja usein lyhytikäisiä ”huoltovapaita” hyödykkeitä. Elämäntapamme lisää hiilidioksidipäästöjä, keinomateriaalien tuotantoa, valmistusjäämien dumppausta vesistöihin sekä palmuöljyn ja antibioottilihan rahtausta tuhansien kilometrien takaa Suomeen.

Huolimatta kotimaisista päästövähennyksistä ilmastonmuutos etenee vääjäämättä. Se aiheuttaa kiihtyvän uhan myös Suomen luonnolle. Maapallon ja maamme pohjoisimmat alueet ovat vakavimmassa vaarassa. Siksi meidän on huolehdittava niistä jopa paremmin kuin kansainväliset velvoitteemme edellyttävät.

Kauran korjuu kotimaan pelloilta on parempi vaihtoehto kuin viljan rahtaus maapallon toiselta puolelta Suomeen. Oma tuotanto on oikea valinta, vaikka puimuri käy tällä hetkellä dieselillä. Säästymmepä kaukorahdin hiilidioksidipäästöiltä.

Oman ylikulutuspäivämme siirtäminen maaliskuun lopulta vappujuhlia pidemmälle edellyttää, että sisäistämme loputtoman talouskasvun ja maapallon ehtymättömien luonnonvarojen olevan utopiaa. Tulee myös uskoa omiin mahdollisuuksiimme vaikuttaa kansainvälisesti.

Tarvitsemme henkilökohtaisten toimenpiteiden lisäksi säädöstason muutoksia, siis käytännössä talouteen vaikuttavia toimia. Edes kilpailukyvyn väliaikainen alentaminen – johon valtaosalla maapallon valtioista ei ole minkäänlaista mahdollisuutta – ei saa olla esteenä. Solidaarisuus on maapallon elinkelpoisena säilymisen ehto. Tässä Suomi toimikoon esimerkkinä muille teollistuneille demokratioille.

Meillä on useita tehokkaita keinoja oman luontojalanjälkemme pienentämiseen ja ylikulutuspäivän siirtämiseen. Henkilökohtaisten valintojen tulee muuttua.

Vienti- ja tuontituotteiden eettisyys tulee saada velvoittavaksi, ja kotimaisen tuotannon jalostusastetta tulee nostaa. Kuljetus- ja tuotantoteknologioiden kehittämisen kapasiteettia tarvitaan lisää.

Kulutustottumusten muutos ei edes edellytä uutta teknologiaa. Vähennämme vain tarpeettomien ja korjauskelvottomien kertakäyttöesineiden tuontia Suomeen. Kaukorahtien todellinen merkitys ilmastonmuutoksen aiheuttajana tulee ymmärtää.

Kaukomailla sijaitsevien suomalaisyritysten moraalinen ryhdistäytyminen on tarpeen. Ne voisivat olla esimerkkeinä muulle maailmalle. Tehostamalla eettisiä sääntöjä ja kirittämällä luontoa suojaavia toimia myös Suomen rajojen ulkopuolella voimme saada aikaan ennennäkemättömiä vaikutuksia.

Pitkällä aikavälillä kehitys toisi suomalaisille toimijoille ainutlaatuisen etulyöntiaseman maailmankaupassa. Että mitä?

Maailman vastuulliset ja ”vihreät” pörssikurssit nousevat raketin lailla, ja Suomi joutuu maksamaan kynnysrahat tähän rakettiin. Miten siihen kavutaan?

Meidän tulee esimerkiksi tavoitella sellaista kaivostoimintaa, jossa käytetään suljetun vesikierron teknologiaa. Lisäksi suomalaisyritykset ovat jo suuntautuneet pitkälle jalostettujen metsä- ja maataloustuotteiden kehittämiseen ja valmistamiseen. Tapahtukoon tällainen tuotanto kotimaassa vientiä varten, luontoa säästäen ja riittävästi alkuperäisluontoa suojellen.

Kehitys edellyttää varoja päästöttömän energian tutkimukseen Suomessa. Keskeisiä sijoituskohteita ovat syvällä maan uumenissa sijaitsevan lämpöenergian hyödyntäminen sekä aurinkoenergian kohdennettu varastointi suuressa mitassa. Malmikaivokset ja akkuteollisuus ovat juuri nyt tärkeä vaihe energiataistossa. Päättäjien ymmärrys alan ympäristövaikutuksista vesistöriskeineen on tärkeää lakeja laadittaessa.

Laajamittainen vedyn tuotanto on todennäköinen tulevaisuuden energiaratkaisu, mutta kaasun varastointi, jakelu ja käyttöjärjestelmät ovat vielä horisontin takana. Meillä on vielä mahdollisuus siirtää ylikulutuspäiväämme jouluun.

Heikki Kallio

emeritusprofessori, Turun yliopisto

Sakari Alhopuro

lääkintöneuvos, Turun yliopiston vuoden 2021 alumni

Lue kaikki MT:n mielipidekirjoitukset