Vyötärönympärys mitataan alimman kylkiluun ja suoliluun harjanteen puolivälistä. Miehillä riskiraja on 100 senttimetriä ja naisilla 90. Kuva: Kari Salonen
Huippu-urheilijakin voi olla painoindeksin mukaan ylipainoinen – vyötärönympärys kertoo terveydestä paremmin ja lievä pulleus voi olla jopa hyväksi
1800-luvulla kehitetty painoindeksi ei sovi kaikille painonhallinnan työkaluksi. Vaa’alla ei ole syytä rampata joka päivä.
Omia tuntemuksia kannattaa kuunnella, sillä hyvien elintapojen tarkoitus on parantaa omaa hyvinvointia, terveyttä ja arjessa jaksamista. Kuva: Kuvat: Saara Lavi, Johannes Tervo, Jaana Kankaanpää / Kuvitus: Juho LeskinenMoni asiantuntija on kyseenalaistanut ikiaikaisen painoindeksin (Body Mass Index, BMI) soveltuvuuden painonhallinnan työkaluksi. Painoindeksi on kehitetty jo 1830-luvulla, eikä se näyttäisi kertovan enää totuutta kehon hyvinvoinnista.
Moni huippu-urheilija on painoindeksin mukaan ylipainoinen, ja tutkimusten mukaan lievä lihavuus voi jopa suojata sairauksilta.
Painoindeksissä paino jaetaan pituuden neliöllä. Jos lopputulos näyttää 25 tai yli, luokitellaan ihminen ylipainoiseksi. Jos lukema ylittää 30, kyseessä on merkittävä ylipaino. Alle 17 kielii vakavasta alipainosta.
BMI:n voi helposti laskea itse tai käyttää internetin laskureita.
Painonhallinnassa ollaan selvästi menossa sallivampaan suuntaan.
Asiantuntijat painottavat, että itsensä syyllistäminen syömisestä, hiilihydraattien tai rasvan välttely ja kalorien tiukka rajoittaminen sekä rääkkiliikunta harvemmin tuottavat hyvää oloa ja pysyviä tuloksia.
Ikuisia laihduttajia kannustetaankin syömään paitsi terveellisesti myös riittävästi, jotta nälkä ja herkkuhimot pysyvät loitolla. Painonpudotuksessa maltillinen tahti on tärkeää.
Ravitsemusasiantuntija, elintarviketieteen maisteri Patrik Borg ei suosittele ravaamaan vaa’alla, jotta heilahtelut eivät pääse synkentämään mieltä. Vaakalukema voi heitellä kenellä tahansa pari kiloa suuntaansa ja isokokoisemmilla ihmisillä enemmänkin.
”Jos vaa’alla käy, niin enintään kerran viikossa ja silloinkin ymmärryksellä, että lyhyen aikavälin heilahtelut ovat vain nestemäärän heilahteluja, eikä lihomista tai laihtumista.”
Myös painoindeksiin Borg kannustaa suhtautumaan mittarina, joka ei sovellu kaikille, kuten lihaksikkaille henkilöille.
”Painoindeksin lukemat välillä 25–30 ovat ylipainon aluetta, jossa kannattaa pysähtyä tarkastelemaan omia elintapojaan ja miettiä, voiko terveyden nimissä jotakin muuttaa. Suuren riskin tai suuren laihdutustarpeen aluetta se ei ole.”
Painoindeksin ylittäessä 30 kasvavat riskit terveysongelmiin varsinkin, jos riskejä on jo olemassa. Silloin laihtuminen on jo terveydelle perusteltua.
Ihmisen ikääntyessä lievästä ylipainosta voi olla etuakin. Pienen vararavinnon turvin elimistö kestää enemmän iän myötä mahdollisesti tulevia leikkauksia, vuodelepoja ja vammoja.
On myös olemassa ilmiö, jota kutsutaan lihavuuden paradoksiksi. International Journal of Obesity -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvisi, että lähes puolet lievästi lihavista, noin 29 prosenttia merkittävästi lihavista ja 16 prosenttia vaikeasti lihavista oli sydämen ja verisuonten osalta terveitä.
Sen sijaan yli 30 prosentilta niistä, joiden painoindeksi oli normaalirajoissa, löytyi sydämestä ja verisuonista merkkejä sairauksista.
Selvitysten perusteella painon ja kuolinkertoimen suhde ei kasva lineaarisesti, vaan näyttäytyy U:n muotoisena käyränä. Se tarkoittaa, että ylipainoisuus tai jopa lievä lihavuus pienentää kuoleman riskiä verrattuna alipainoisiin tai liikalihaviin.
Vyötärönympärys on Borgin mukaan painontarkkailua pätevämpi tapa arvioida ylipainoon liittyvää terveysriskiä. Vyötärölihavuudella on todettu selvä yhteys sydän- ja verisuonitauteihin sekä tyypin 2 diabetekseen.
Vyötärönympärys mitataan alimman kylkiluun ja suoliluun harjanteen puolivälistä. Miehillä riskiraja on 100 senttimetriä ja naisilla 90.
Rasvaprosenttimittareita ei voi Borgin mielestä käyttää monestakaan syystä ylipainon arviointiin.
”Ainakaan ne eivät tuo mitään lisätietoa, mitä vyötärönympäryksellä ei saataisi.”
Koneellisiin kehonkoostumusanalyyseihin Borg suhtautuu varauksellisesti. Mittalaitteet tuppaavat antamaan tuntuvasti toisistaan poikkeavia tuloksia.
”Sähkönjohtavuusmittauksen metodeissa on myös suurta alttiutta virhelähteille. Vaikka isolla osalla ihmisistä ne antavat asiallisen oloisia tuloksia, niin osalle ne antavat tulkinnaltaan vääriä tuloksia ja aiheuttavat turhaa ahdistusta.”
Kehonkoostumusanalyysien pureutumista terveyden riskitekijöihin on tutkittu vähän.
Tärkeimpänä keinona seurata ja kehittää omaa terveyttään Borg pitää oman olon ja jaksamisen arvioimista.
”Onhan se epäspesifi keino, mutta hyvien elintapojen tarkoitus on parantaa omaa hyvinvointia, terveyttä ja jaksamista arjessa sekä liikunnassa, joten kyllä omilla tuntemuksilla on tärkeä rooli arvioitaessa, miten asiat etenevät.”
Jos jotakin haluaa mitata, niin kannattaa tarttua mittanauhaan ja katsastaa vyötärönympärys.
Nykyään ihmiset voivat mitata arjessaan melkein mitä vain, kuten kalorien kulutusta, askelmääriä, sykettä, liikuntaan käytettyä aikaa, rasvaprosenttia ja unen laatua. Osalle ihmisistä mittaaminen sopii, kun taas osa stressaantuu siitä.
Borg on huomannut, että suomalaisten elintavat ovat muuttumassa hitaasti mutta varmasti parempaan suuntaan.
”Joustavampi ja armollisempi suhde elintapojen parantamiseen on kasvussa. Se on hieno asia”, Borg toteaa.
Lue myös:
Urheilullinen "läski" masentuu painoindeksistä – hyvä olo ratkaisee
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
