USA aloitti kauppasodan tärkeimpien liittolaisten kanssa, mutta hieroo samaan aikaan strategista talousdiiliä vihollisen kanssa

Vladimir Putin sai myhäillen seurata sivusta, kun Donald Trump ilmoitti liittolaisilleen kirvelevistä tulleista.  Kuva: Tass / Lehtikuva

Uutiset|Politiikka ja talous

5.4.202506:00

Analyysi

Tapio Nurminen

Vaikka pahin onnistuttaisiin tulevissa neuvotteluissa välttämään, Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin tullit ovat useimmille EU:n jäsenmaille – myös Suomelle – kirveleviä. Omilleen Trump pauhaa, että liittolaiset ovat ”kusettaneet” vuosikymmenten ajan ja saavat nyt maistaa omaa lääkettään.

EU:ssa korostetaan, että kauppapolitiikkaa, josta EU vastaa, ei pidä sotkea turvallisuuspolitiikkaan. Trump ei tällaisia rajoja tunne. Kun diilejä tehdään, mikä tahansa on sallittua ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siksi kytevää kauppasotaa pitää arvioida myös turvallisuuspolitiikan kannalta.

Huomio kiinnittyy kolmeen asiaan.

Ensinnäkin Venäjä säästettiin ”kostotulleilta”. Voimassa olevien pakotteiden vuoksi Yhdysvaltojen kauppa Venäjän kanssa on olematonta ja ilman pakotteitakin verrattain pientä.

Symbolisesti kyse on suuremmasta. Liittolaisia piiskataan tulliuhalla neuvotteluihin, mutta perinteinen vihollinen ei saanut edes hellää korvapuustia. Pikemmin päinvastoin, ja siitä tullaankin toiseen Euroopan kannalta merkittävään kauppa- ja turvallisuuspoliittiseen asiaan.

Samaan aikaan, kun Trump kalisteli kauppasodan sapeleita, hänen neuvonantajansa hieroivat Washingtonissa strategisesti merkittäviä diilejä Venäjän valtiollisen investointirahaston johtajan Kirill Dmitrijevin kanssa. Tiettävästi ne koskivat Venäjän arvokkaiden maametallien hyödyntämistä. Juuri ne jätettiin Yhdysvaltain globaalin tullirysäyksen ulkopuolelle.

Edelleen näyttää siltä, että Trump tekee Putinin kanssa Ukrainan suhteen mitä tahtoo eurooppalaisia ja ukrainalaisia kuulematta. Kuva: Timo Filpus

Kolmanneksi Valkoinen talo teki äkkikäännöksen Ukrainan kanssa käytävissä mineraalisopimusneuvotteluissa. Presidentti Volodymyr Zelenskyin jo kerran hyväksymää esitystä rukattiin Ukrainan kannalta selvästi myrkyllisemmäksi. Trumpin mukaan Zelenskyi on ”suurissa vaikeuksissa”, jos hän torjuu diilin.

Käytännössä Yhdysvallat siis purkaa Venäjä-pakotteita samaan aikaan, kun sekä EU-liittolaisia että Ukrainaa rokotetaan. Viestit eivät trumpilaisittain tietenkään ole yksiselitteisiä.

Yhdysvaltain senaatti uhkaa Putinia massiivisilla pakotteilla, jos hän ei suostu tulitaukoon Ukrainassa. Yhdysvaltain ulkoministeri Marco Rubion tiedetään jo aiemmin korostaneen Venäjän eristämistä vastustavalle Unkarille, että EU:n on pysyttävä lujana.

Mitä johtopäätöksiä Euroopan niin sanottujen halukkaiden maiden pitäisi tästä kaikesta tehdä?

Golfdiplomatiaa Trumpin kanssa Floridassa harjoittanut presidentti Alexander Stubb on viime päivinä puhunut sen puolesta, että myös Euroopan on jossain vaiheessa avattava yhteys Moskovaan. Pakotteiden suhteen Stubb on kuitenkin ollut hyvin tiukka.

International Insitute for Strategic Studiesin pakoteasiantuntija Maria Shagina totesi jokin aika sitten Politicossa, ettei Euroopan pakotteilla ole merkitystä, jos Yhdysvallat taipuu.

Brittilehti The Economist on analyysissään toista mieltä: Euroopalla on tarvittaessa jopa enemmän vipuvartta kuin Yhdysvalloilla.

Osa kansainvälisistä asiantuntijoista korostaa, että tiukemmilla pakotteilla, ei niinkään myönnytyksillä, Eurooppa voi varmistaa paikan Ukrainan rauhanneuvotteluissa.

Kysymys kuuluu, mitä Britannian ja Ranskan tällä hetkellä johtama halukkaiden koalitio lopulta haluaa? Peesataanko Trumpia ja pelastetaan, mitä pelastettavissa on? Vai onko Euroopalla, jokin oma vaihtoehto Venäjän hyökkäyssodan lopettamiseksi?