Pitkät pellot
Muutin kotimaakunnastani Etelä-
Pohjanmaalta opiskelujen perässä Tampereelle yli kahdeksan vuotta sitten.
Työt johdattivat takaisin lakeuksille vuosi sitten kesällä, kun aloitin Maaseudun Tulevaisuuden Etelä-Pohjanmaan aluetoimittajana.
Paluumuutto jää osaltani suhteellisen lyhytaikaiseksi, sillä vuodenvaihteessa siirryn Keski-Suomen aluetoimittajaksi.
Ehdin kuitenkin nähdä paljon. Asiat Etelä-Pohjanmaalla ovat pääsääntöisesti kehittyneet ja kehittymässä oikeaan suuntaan.
Ylivoimaisesti eniten maakunnassa on vajaassa vuosikymmenessä muuttunut keskuskaupunki Seinäjoki.
Vielä parikymmentä vuotta sitten Seinäjoki oli suurehko kauppala, josta on 2000-luvulla kehittynyt hiljalleen oikea kaupunki.
Keskustan tuntumaan rakennetaan vimmatulla tahdilla uusia taloja ja liiketiloja. Seinäjoen väkiluku on vakaassa kasvussa.
Toisaalta rakennuskanta on enimmäkseen varsin matalaa, ja kauppalamaisuutta korostaa edelleen vähän huonolla tavalla esimerkiksi se, ettei koko Seinäjoelta löydy kunnollista kävelykatua.
Muu maakunta on muuttunut vähemmän. Etelä-Pohjanmaa on elänyt vuosisatoja maataloudesta, eikä asianlaita ole muuttunut miksikään.
Maakunnan rooli Suomen vilja-aittana on pikemminkin korostunut viime vuosina, kun keskeiset elintarviketeollisuuden toimijat ovat läsnä alueella yhä suuremmalla taloudellisella panoksella.
Valion ja Atrian kaltaiset elintarvikepuolen merkittävät yritykset työllistävät runsaasti väkeä.
Etelä-Pohjanmaalla on paljon menestyvää yrittäjyyttä sekä maaseutumaiseksi alueeksi poikkeuksellisen vahva yksityinen sektori.
Viime vuosikymmenet eivät ole olleet maataloudelle helppoja, mutta Etelä-Pohjanmaa on selviytynyt yhteiskunnan rakennemuutoksissa.
Työtä on tehty ja eteenpäin on menty. Lakeuksien pitkät pellot eivät ole jääneet kasvamaan rikkaruohoa.
On osattu sekä etsiä uusia toimintatapoja että vahvistaa omia luontaisia vahvuuksia.
Maakunnan väkiluku kääntyi 1990-luvulla laskuun, mutta 2000-luvulla se on korjautunut nousu-uralle.
Alueen suurin yksittäinen ongelma, ja samalla tulevaisuuden merkittävä haaste, on heikko työpaikkatarjonta akateemisesti koulutetuille.
Mikäli Etelä-Pohjanmaa mielii säilyttää asemansa houkuttelevana asuinseutuna, olisi huolehdittava siitä, että elinkeinorakenne on riittävän monipuolinen.
Ongelma ilmenee asenteissa. Toisinaan törmää edelleen ahdaskatseiseen ajatteluun, jossa ”liikaa” koulun penkillä istumista pidetään ajanhaaskauksena tai vähintäänkin epäilyttävänä puuhana.
Ituja muutoksesta parempaan on havaittavissa. Seinäjoen ammattikorkeakoulu tekee hyvää ja monipuolista yhteistyötä yliopistojen ja muiden oppilaitosten kanssa.
Työpaikkatarjontaa pyritään monipuolistamaan koulutuksen ja elinkeinoelämän yhteistyöllä.
Maaseutuviraston alueellistaminen Seinäjoelle on ollut malliesimerkki kauaskantoisesta aluepoliittisesta päätöksestä, joka kantaa hedelmää.
Ikävä ilmiö on maakuntakeskuksen ja muun maakunnan kärjistyvä vastakkainasettelu.
Seinäjoki ei ole aina huomioinut riittävän hyvin muun maakunnan tarpeita. Ammattikorkeakoulun sivutoimipisteitä on keskitetty maakuntakeskukseen, mikä on ymmärrettävästi herättänyt pienemmissä kunnissa pahaa verta.
Seinäjokeen kuntaliitoksilla sulautuneista entisistä itsenäisistä kunnista on viety lähipalveluita.
Maakuntakeskuksen olisi kyettävä kantamaan vastuuta koko maakunnan eteenpäin viemisestä sen sijaan, että aivan kaikki pyritään haalimaan itselle.
Maakunnan reuna-alueilla olisi puolestaan ymmärrettävä, että alue tarvitsee pärjätäkseen elinvoimaista kaupunkiseutua.
Ilman Seinäjoen vetovoimaa monet nuorempien ikäluokkien edustajat olisivat jo muuttaneet suoraan eteläisen Suomen kasvukeskuksiin.
Nurkkakuntaisen kyläpolitikoinnin sijaan olisi löydyttävä viisautta yhteisen edun ajamiseen.
Koko maakunnan, myös Seinäjoen, tulevaisuus rakentuu alueellisen elintarvikeklusterin menestyksen varaan.
Maakunnan on syytä huolehtia viljelyslakeuksiensa hyvinvoinnista, sillä vain siten se turvaa oman selustansa alati muuttuvan maailman myrskyissä.
jukka.koivula@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
