Ilmastonmuutoksestahaasteita poronhoitoon

vierasyliö

Porolaitumet ovat vähentyneet ja niiden laatu on heikentynyt paitsi monien muiden maankäyttömuotojen, kuten metsätalous-, kaivos-, tuulivoimala- ja turvetuotantohankkeiden, myös poronhoidon itsensä aiheuttaman laidunten kulumisen vuoksi.

Koska paliskuntien maantieteelliset ja kasvillisuuteen liittyvät eroavuudet heijastuvat myös niiden poronhoitotapoihin, ovat ne eri tavalla alttiita ilmastonmuutoksen vaikutuksille – ja näin myös niiden sopeutumisen keinot vaihtelevat.

Ilmastonmuutos merkitsee pohjoisessa etenkin talvien leudontumista ja lumettoman ajan lyhenemistä.

Myöhään syksyllä sulaan maahan satava lumi edistää homeiden kasvua ja saattaa saada porot välttelemään heikkolaatuista ravintoa. Jäätymisen ja sulamisen seurauksena jäkälämaiden pintaan sekä lumipeitteeseen syntyy jääkerroksia, jotka vaikeuttavat porojen ravinnon saantia. Vaikeat lumiolot alentavat seuraavan kesän vasaprosenttia ja vasojen syyspainoja.

Keväällä ravintokasvien kehittyminen kuitenkin aikaistuu, jolloin vaatimien ja niiden vasojen laidunnusolot paranevat. Havupuut ja pensaat siirtyvät pohjoisemmaksi ja ylemmäs avotuntureilla. Varvut, heinät ja ruohot runsastuvat kun taas sammalet ja jäkälät vähenevät.

Monien kasvilajien laatu saattaa heikentyä, koska niiden puolustusaineet lisääntyvät UV–B–säteilyn vuoksi. Räkän lisääntyminen alentaa porojen painoja ja saattaa lisätä etenkin vasojen kuolevuutta, koska laiduntamiseen käytetty aika vähenee ja energiankulutus lisääntyy.

Varhaiset keväät ja lumeton maa edesauttavat myös petojen liikkumista. Poronomistajien saattaa olla yhä vaikeampi saada vahinkokorvauksia, koska petojen tappamat porot löytyvät usein vain lumipeitteen aikana.

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös poronhoidon menetelmiin ja tekniikoihin. Syksyn pidentyessä ja kirpeiden pakkasten viivästyessä porojen syyserotukset ovat vaikeutuneet.

Viime vuosina porojen rykimä on alkanut aiempaa myöhemmin. Jääpeitteen puuttumisen vuoksi poroja ei ole voitu kuljettaa jokien ja järvien yli. Erotuksia on jouduttu pitämään useasti. Etenkin suurissa paliskunnissa helikopterin käyttö on lisääntynyt.

Ilmastonmuutos asettaa haasteita poronhoitajien tietotaidolle, jossa yhdistyy sekä perinteinen tieto porosta että uusi teknologia. Esimerkiksi Hammastunturin paliskunnan eräissä tokkakunnissa poronhoitajat aloittivat aitavasotuksen pitkien ja lumisten keväiden seurauksena. Aikaisten keväiden vuoksi ollaan nyt siirtymässä takaisin vapaaksi vasotukseksi.

Myös porojen talviruokinta on lisääntynyt. Lisäruokinnan avulla on voitu estää porojen talvenaikainen aliravitsemus huonoista lumioloista huolimatta.

Porot ruokitaan talvisin joko maastoon tai tarhoihin (aitoihin). Monissa paliskunnissa poroja paimennetaan edelleen heinän avulla.Vaikka talviruokinta edistääkin porojen terveyttä, saattaa huonosti toteutettu ruokinta myös aiheuttaa poron terveyden heikentymistä.

Lisäksi porojen lisäruokinta maastoon saattaa aiheuttaa metsätyypin muuttumista niukka–ravinteisesta runsasravinteisemmaksi, mikä näkyy muun muassa typpeä vaativan kasvilajiston runsastumisena.

Maa- ja metsätalousministeriön ilmastonmuutosstrategian mukaan keskeisimmät porotalouden sopeutumiskeinot liittyvät elinkeinon taloudellisen monipuolisuuden lisäämiseen, muun maankäytön haittavaikutusten vähentämiseen sekä poronhoitomenetelmien kehittämiseen.

Muun muassa vasateurastukseen siirtyminen, loislääkintä, lisäruokinta ja laidunkiertosysteemi ovat mahdollistaneet korkeat poromäärät, vaikka talvilaitumet ovat kuluneet ja niistä on ollut puutetta.

Laidunten kulumista voidaan vähentää tehostamalla laidunkiertoa. Tällöin talvilaidunten hidaskasvuiset jäkälät ehtivät uusiutua, eivätkä ne altistu kesäaikaiselle porojen tallaamiselle.

Laidunkierto toimii muun muassa Ruotsissa ja Norjassa, sillä laidunpiirit ja lapinkylät ovat pitkänomaisia, ja talvi- ja kesälaitumet on erotettu selkeästi.

Suomessa ei usein alunperinkään ole erillisiä talvi- ja kesälaitumia tai laidunkierto toimii vain osittain. Parhaiten laidunten kierrättäminen toimii paliskunnissa, joissa kasvillisuuden ja maasto-olosuhteiden vaihtelusta muotoutuu luonnollisia, laidunkiertoaidalla erotettavia kesä- ja talvilaitumia.

Tärkeitä ovat myös niin sanotut reservialueet, jotka otetaan käyttöön lumiolosuhteiden vaikeutuessa. Laidunkiertoa voitaisiin tehostaa esimerkiksi pienten paliskuntien välisiä raja-aitoja poistamalla, mikäli se osoittautuisi poronhoidon ja poronhoitajien kannalta muuten mielekkääksi.

Laidunkierron tehostaminen parantaisi laidunten kantokykyä ja koko poronhoitoalueen ympäristön tilaa.

Hyväkuntoiset laitumet lisäävät ekologista kestävyyttä ja joustonvaraa ilmastomuutoksen varalle. Se, mikä palvelee porolaidunten hyvää kuntoa, palvelee myös ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumista.

Voimakas porolukujen pudotus saattaisi merkitä monelle poronhoitajalle elinkeinon lopettamista. Näin tulisi käymään ellei poroluvun vähentämisestä aiheutuvia taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia seikkoja otettaisi huomioon.

Ilmastonmuutoksen aiheuttamat epäedulliset muutokset todennäköisesti nostavat poronhoidon kustannuksia, mikäli muun muassa helikopterin käyttöä porojen kokoamisessa, talvista lisäruokintaa tai laidunkiertoaitojen rakentamista joudutaan tehostamaan.

MINNA TURUNEN

TERHI VUOJALA-MAGGA

Turunen on erikoistutkija ja Vuojala-Magga tutkija Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa Rovaniemellä.

Avaa artikkelin PDF