Mistä kaikki typerät direktiivit tulevat?

EU-komissio julkaisi pari viikkoa sitten listan turhista direktiiveistä, jotka se haluaa kumota.

Pääasiassa joukossa oli lakeja, jotka on jo korvattu uusilla säädöksillä tai esityksiä, jotka olisivat joka tapauksessa tulleet torpatuiksi jäsenmaiden ja meppien käsittelyssä.

Komission parempaan sääntelyyn tähtäävää ohjelmaa onkin syytetty pr-tempuksi EU-kriitikoita vastaan.

EU-virkamiesten mukaan tuhansia säädöksiä on kuitenkin jo kumottu ja miljardeja säästetty esimerkiksi sähköisellä alv-laskutuksella.

Harva kiistää komission puheenjohtajan José Manuel Barroson vaatimusta, että ”EU:n pitää olla iso suurissa asioissa ja pieni pikkuasioissa”.

Toisaalta samaan aikaan elinkeinoelämä valittaa säädöstulvasta ja yhä uusille aloille leviävistä EU-direktiiveistä.

Yksinkertaistaminen ei aina ole sama asia kuin helpottaminen.

15 eri direktiivin korvaaminen yhdellä asetuksella voi tosiasiassa tarkoittaa sääntöjen kiristymistä.

Mistä kaikki direktiivit sitten saavat alkunsa?

Yleinen arvaus on, että jostain EU-byrokraattien pimeistä konttoreista.

Kaikki esitykset tietysti tulevat komissiosta. Inspiraation lähde on kuitenkin usein konttorin ulkopuolella.

Brysselin tuhansien lobbarien joukossa ovat edustettuina kaikki kuviteltavat kansalaisjärjestöt ja yritykset.

Ei ole olemassa niin typeräntuntuista direktiiviä, etteikö joku firma tai aktivistiryhmä kampanjoisi vimmatusti sen puolesta.

Myös jäsenmailla on omat hankkeensa ja jokainen komissaari haluaa jättää lakikirjoihin puumerkkinsä.

Komission pois vetämistä esityksistä esimerkiksi täytettävien oliiviöljykarahvien kielto oli selkeästi alan tuottajajärjestöjen tavoite.

Parturikampaajien ”liukkaiden kenkien” ja korujen käyttökielto taas juontaa juurensa alan ammatti- ja työnantajaliittojen sopimukseen.

Ympäristöjärjestöille ei taas tunnu riittävän mikään. Kun ympäristömääräyksiä kiristetään, alkaa myllytys uusien kiristysten puolesta.

Lobbauksen seurauksena syntyneet direktiivit johtavat epävarmaan ja poukkoilevaan lainsäädäntöön. Vuoron perään myötäillään esimerkiksi teollisuuden ja ympäristöjärjestöjen toiveita.

Surullisenkuuluisa kurkkudirektiivikään ei alunperin ollut EU-virkamiesten idea. Kurkkujen laatuluokitusta koskevat säädökset keksittiin YK:n talouskomissiossa 1960-luvulla, josta ne kopioitiin EU-määräyksiin vuonna 1988.

Kurkkujen käyryydestä määränneellä direktiivillä oli myös vahva tuki niin vihannestuottajien kuin jäsenmaiden parissa. 16 jäsenmaata 27:stä vastusti kurkkudirektiivin kumoamista. Maatalouskomissaari Marian Fischer-Boel kuitenkin runnoi sen historiaan vuonna 2008.

Eurovaalien alla on herätelty keskustelua, pitäisikö valtaa siirtää EU-tasolta takaisin jäsenmaille.

Hollanti on koonnut listaa asioista, jotka eivät sen mielestä kuulu EU:lle. Esimerkiksi tunnelien turvallisuus kuuluu hollantilaisten mielestä vain sille maalle, jossa tunneli sijaitsee.

Komissio luultavasti katsoo, että tunnelin romahtaminen yhdessä jäsenmaassa koskisi myös muita maita, kun rekat joutuisivat seisomaan ja kuljetukset myöhästyisivät.

Kumpikin on tavallaan oikeassa. Hollantilaisten kantaa puoltaa se, että tunnelionnettomuudet ovat suhteellisen harvinaisia, joten nykyiset säännöt ovat varmaankin ihan riittäviä.

Jätevesiasetuksen, energiatodistusten ja ympäristölupien kanssa taistelevat maaseudun asukkaat ovat huomanneet, että turhia sääntöjä osataan keksiä myös koto-Suomessa.

Jos jokainen maa saa päättää omista säännöistään, on suuri mahdollisuus, että Suomi sijoittuu sinne tiukempaan päähän.

Yritystoiminnan kannalta on tärkeää, että säädökset olisivat kilpailijamaissa samat kuin meillä.

Säädösähkyyn ei ole patenttiratkaisua. Maailman muuttuessa myös lainsäädäntöä pitää uusia. Usein kansalaiset ja media suorastaan vaativat lisää sääntöjä ja tiukempaa valvontaa. Jos jotain ikävää tapahtuu, syyllisiä ovat aina viranomaiset ja liian vähäinen valvonta.

Säädösten tehtailusta on joka tapauksessa tarpeen käydä kriittistä keskustelua niin EU:ssa, eduskunnassa kuin kunnanvaltuustossa.

Uusien sääntöjen ehdottajia on joka konklaavissa enemmän kuin vanhojen kumoajia.

Avaa artikkelin PDF