JAUHIAISEN PUSSISTA Maatalouden tuki on kuluttajan etu
Asiantuntemattomissa piireissä sanotaan usein: ”Ne maanviljelijät elävät tukien varassa.” Samat piirit ovat useimmiten syyttelemässä ruuan hinnan kalleudesta. Nämä kaksi asiaa eivät kohtaa todellisuutta millään tasolla.
Maatalouden tuet olivat vuonna 2009 noin kaksi miljardia euroa.
Ilman näitä tukia viljelijälle ei olisi jäänyt tuonakaan vuonna lainkaan työpalkkaa. Päinvastoin hän olisi joutunut tekemään oman työnsäkin rutkasti tappiolla.
Maatalouteen sijoitettu pääoma olisi tuottanut negatiivisen tuloksen.
Mutta ajatellaanpa tukien merkitystä kuluttajan kannalta.
Jos tukia ei olisi lainkaan, pitäisi tuottajahintojen luonnollisesti olla vähintään niin paljon korkeammalla, että hintaero vastaisi vähintään maksettua tukimäärää, jotta viljelijä saisi edes sen runsaan neljän euron tuntipalkan mihin hän on joutunut keskimäärin tyytymään muun muassa viime vuonna.
Jos taas tuottajahintoja nostettaisiin pyöreästi tuon kaksi miljardia euroa, kuluttajahinta nousisi tuon lisäksi elintarvikkeiden arvonlisäveroa vastaavalla summalla.
Oheisessa asetelmassa on yksinkertaistettu esimerkki, mitä maataloustukien poistaminen ja sen kompensointi tuottajahintojen nostamisella merkitsisi eri tuloluokissa oleville kuluttajakotitalouksille.
Kotitaloutta kohden ruokakorin hinta nousisi noin 900 euroa per vuosi.
Oletetaan, että riippumatta käytettävissä olevasta tulosta, kaikkien tulee syödä saman verran kalori- ja valkuaistarpeensa tyydyttämiseksi.
Tällöin alhaisimman käytettävissä olevan tuloryhmän (1. kymmenesosaryhmä) ruokakorin hinta nousisi ryhmän käytettävissä olevasta tulosta 7,18 prosenttia. Korkeimman käytettävissä olevan tuloryhmän (10. kymmenesosaryhmä) ruokakorin hinnannousu olisi taas vain 1,1 prosenttia.
Siispä maataloustuet ovat tosiasiallisesti yksi tapa tasoittaa eriarvoisuutta. Tukien vaikutus on pienituloisille todella merkittävä.
Asetelmasta käy ilmi toinenkin yhteiskuntapoliittinen asia. Vuodesta 1990 käytettävissä olevat rahatulot ovat kasvaneet parhaan kymmenyksen kotitalouksilla peräti 75,3 prosenttia. Alhaisimman kymmenyksen kotitalouksilla vastaava muutos on 21,3 prosenttia.
Muutosten osalta lähtökohtana on, että vuoden 1990 käytettävissä olleet rahatulot on muutettu vuoden 2009 rahanarvoon.
Edellä olevat laskelmat kertovat myös sen, mikä yhteiskunnallinen vaikutus on elintarvikkeiden arvonlisäveron korottamisella.
Vähätuloisimmat siitä joutuvat eniten kärsimään. Euroopassa on maita, joissa elintarvikkeilla ei ole arvonlisäveroa lainkaan.
PAAVO JAUHIAINEN
Kirjoittaja on entinen yritysjohtaja, joka tarkastelee talouden
tunnuslukuja tällä palstalla.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
