Fosforirajat sikatiloille141-leikkuria isompi uhka
Sikojen kasvattajat ovat huolissaan kaavailuista kiristää lannan käytön fosforirajoja. Se on paljon suurempi uhka kuin 141-tuen rapautuminen, varoittaa sianlihantuottaja Juha Junnila Sastamalasta.
Junnila kommentoi valmisteilla olevia maataloustukiuudistuksia maanantaina Huittisissa pidetyssä maatalouspolitiikan ja -rahoituksen ajankohtaisseminaarissa.
Hetkeä aiemmin maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) oli käynyt läpi uudistusten tämänhetkistä tilannetta.
Junnilan mukaan 141-tuesta kohkaaminen on turhaa, sillä rahaa on jaossa joka tapauksessa vähän. Sen sijaan fosforirajat uhkaavat ajaa sikatilat ympäristötuen ulkopuolelle.
Suomen sikayrittäjien puheenjohtaja Martin Ylikännö kertasi 141-tuen historiaa toteamalla sen olleen torjuntavoittojen sarja, johon saadaan nyt lopullinen ratkaisu.
Koskisen mukaan 141-tuen jatko olisi ollut pään hakkaamista seinään. Vaihtoehdoksi löydetty malli meni läpi nurinoitta. Se tarjoaa tuen säilymisen seuraavat kaksi vuotta ennallaan. Sen jälkeen tuki alenee niin, että vuonna 2020 sitä maksetaan 6,5 miljoonaa euroa.
Keskustan Timo Kaunisto ja Juha Korkeaoja katsoivat, ettei 141-tuesta olisi pitänyt luopua. Korkeaoja kysyi, onko 141-tukeen palaaminen mahdollista, jos nyt valittu linja osoittautuu virheeksi.
Koskisen mukaan ratkaisu tehtiin, sillä se tuntui parhaalta vaihtoehdolta. ”Aika näyttää, onko se sitä.”
141-tuki on osa Suomen jäsenyyssopimusta ja pysyy siellä, mutta siihen ministeri ei osannut vastata, voidaanko se ottaa uudelleen käyttöön.
Koskisen mukaan vuonna 2016 joudutaan miettimään, mitä tehdään pohjoisen 142-tuelle, kun A- ja B-alueen tuki alkaa supistua. Samalla joudutaan miettimään, miten tuki jaetaan sikojen ja siipikarjan kesken.
Ylikännön mukaan ongelmia tulee, jos tukierojen maan sisällä annetaan edelleen kasvaa. Jo nyt etelästä viedään possuja kasvamaan C-alueelle.
Kankaanpääläinen Tuomo Raininko patisti ministeriä huolehtimaan siitä, että ympäristökorvauksen ehdoista saadaan sellaisia, että mahdollisimman moni viljelijä voi sitoutua niihin.
”Se on alan kuluttajien ja alan imagon kannalta tärkeää. Liian tiukkaan saivarteluun ei pidä sortua”, Raininko muistutti.
Pertti Hakanen Sastamalasta murehti etelän maitotuen irrottamista tuotannosta ja muuttamista häntärahaksi. ”Ei hirveästi kannusta kehittämään tuotantoa.” Hän patisti ministeriötä vielä selvittämään, voisiko tuotantoon sidotulle tuelle löytyä jatkoa.
Hannu Heikola Kokemäeltä arvelee, että moni jättäytyy ympäristöohjelman ulkopuolelle, jos fosfori- ja typpirajoja kiristetään. Häntä harmitti, ettei jäänyt pois jo viime kierroksella. ”Sen verran kalliiksi mukanaolo on tullut.”
MTK-Satakunnan ja Huittisten Säästöpankin järjestämä tilaisuus kokosi pitkälti toistasataa henkeä Risto Ryti -saliin.
VEIKKO NIITTYMAA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
