vierasyliö Lämpö kiihdytti puiden kasvua
Kasvukausi 2011 oli poikkeuksellisen pitkä ja lämmin. Mutta kasvoivatko myös metsät hyvin? Näin voisi odottaa, koska kesä oli myös sopivan sateinen.
Metsäntutkimuslaitoksen mukaan Suomen metsien kokonaiskasvu oli 103,7 miljoonaa kuutiometriä vuodessa jaksolla 2004–2009. Kasvu on kohonnut vuosikymmenestä toiseen ja kaksinkertaistunut 1930-luvulta Suomen nykyisellä alueella.
Kasvukaudesta 2011 ei ole vielä käytettävissä laajoja kasvukairaustietoja. Eri puolilla maata on kuitenkin seurattu yli 200 puun kasvua tiiviisti puiden ympärille asennettujen kasvupantojen avulla. Niiden perusteella voidaan tehdä karkea arvio kuluneen vuoden kasvusta.
Mäntyjen paksuuskasvu oli 1,5-kertainen vuoteen 2010 verrattuna ja jopa kaksinkertainen vuoteen 2009 verrattuna. Pohjois-Suomen kuusilla lisäys oli saman suuruinen. Etelä-Suomessa kuuset kasvoivat 13 ja 20 prosenttia enemmän kuin kahtena edellisvuotena.
Ilmatieteen laitoksen mukaan tehoisa lämpösumma ylitti viime vuonna Suomessa ensimmäisen kerran 1 800 vuorokausiastetta, mikä vastaa keskieurooppalaista normaalikesää.
Terminen kasvukausi alkoi viikon pari keskimääräistä aikaisemmin, mutta ei ollut mitenkään ennätysaikainen. Sen sijaan kasvukausi jatkui poikkeuksellisen pitkään, Etelä-Suomessa aina marraskuulle saakka. Monin paikoin kasvukaudesta tuli koko mittaushistorian pisin.
Syksyyn jatkunut kasvukausi ei kuitenkaan vaikuttanut enää menneen kesän kasvuun, koska puiden pituuskasvu päättyi jo heinäkuussa ja paksuuskasvu elokuun alussa. Sen sijaan uusien silmujen ja juurten kasvulle syksy oli erittäin suotuisa, joten puut odottavat ensi kesää erinomaisessa kasvukunnossa.
Liika kosteus ei niitä lepokauden aikana haittaa ellei sitten märkä ja sula maa lisää myrskytuhoja. Mikäli kireiltä pakkasilta säästytään tai lumikerros antaa suojan, ei routakaan ole ongelma. Hyvän kasvukauden sattuessa puut voivat tänä vuonna parantaa kasvua entisestään.
Metsäntutkimuslaitos mittaa puiden paksuuskasvua jopa millimetrin sadasosan tarkkuudella kasvupantojen avulla.
Paksuuskasvu riippuu kasvukauden säistä. Lämpimät ja aurinkoiset säät kiihdyttävät kasvua, kunhan vettä on tarpeeksi tarjolla. Viileät ja pilviset säät puolestaan hidastavat kasvua, ja kuivuus voi keskeyttää sen ennen aikojaan. Myös edeltävät vuodet vaikuttavat puiden kasvukuntoon ja etenkin pituuskasvu riippuu edellisen syyskesän säistä.
Puun paksuuskasvu käynnistyy lämpötiloista riippuen Etelä- ja Keski-Suomessa yleensä toukokuun puolivälin ja lopun välillä, Lapissa vasta kesäkuun puolella. Viime keväänä se alkoi Etelä-Suomessa kuusella ja rauduskoivulla jo 12.5. Lapin kuuset aloittivat kasvunsa 31.5.
Kasvu kiihtyy nopeimmilleen kesäkuun aikana. Heinäkuun puolivälin jälkeen paksuuskasvu alkaa yleensä jo hiipua. Kahtena viime kesänä paksuuskasvu päättyi Etelä-Suomessa noin 10. elokuuta, mutta vuonna 2009 jo heinäkuussa.
Kasvun lisäksi rungon paksuudessa tapahtuu muutoksia riippuen säästä, vuodenajasta ja jopa kellonajasta. Runko on paksuimmillaan syksyn kosteudessa. Läpimitan kasvu loppuu elokuun puoliväliin mennessä, mutta ainakin havupuut turpoavat vielä syksyllä.
Kun pakkanen kiristyy pitemmäksi aikaa 5–10 asteen alapuolelle, puun paksuus kutistuu äkillisesti jopa millejä. Tällöin voi kesäisestä läpimitan lisäyksestä kadota yhdessä yössä jopa puolet.
Ei kasvu tietenkään mihinkään häviä, vaikka rungon mitat kutistuvatkin. Kelien lämmetessä puun paksuus palautuu ja sahaa talven aikana edestakaisin.
Keväällä ennen kasvukautta on usein kuivaa. Juuret voivat olla vielä jäässä, mutta latvus jo haihduttaa. Tällöin runko kuivuu ja siihen voi syntyä myös alipainetta, joten puu kutistuu, vaikka on jo sulanut. Uusi kasvu alkaa suurin piirtein samasta mihin elokuussa päädyttiin.
Paksuuskasvun mittaus kasvukaudella ei ole aivan yksinkertaista läpimitan muun vaihtelun vuoksi. Alkukesän poutajaksoilla läpimitta lisääntyy melko tasaisesti, mutta heti sateen tullessa se suurenee nopeasti.
Viime kesäkuun 13. päivän tienoilla hyppäys läpimitassa oli jopa 0,5 millimetriä. Rungon ja kuoren turpoaminen häviää poudan koittaessa, mutta ennalleen sateessa kasvanut läpimitta ei enää palaudu. Ehkä poutajaksolla syntyneet puusolut saavuttavat täyden mittansa sateella.
Kasvukauden aikana havaitaan selvä vuorokausirytmi. Läpimitta lisääntyy illansuusta aamuyöhön ja runko kutistuu aamulla ja aamupäivällä. Iltapäivän ajan paksuus pysyy tasaisena.
Lämpötilan ja paahteen lisääntyessä runkoon muodostuu aamun aikana haihduntaimu, alipaine, joka kutistaa runkoa. Aurinkoisena kesäpäivänä puu yhteyttää voimakkaasti, mutta pitää lehtien tai neulasten ilmaraot ahtaina rajoittaen haihduntaa.
Illalla ja yöllä ilmaraot avautuvat, puu voi hengittää ja käyttää päivällä keräämänsä energian kasvuun, uusien solujen valmistukseen. Kookkailla kuusilla aamupäivän aikana ”hävisi” edellisen yön ”kasvusta” jopa 70–80 prosenttia, pienemmillä koivulla vähemmän, 30–50 prosenttia.
Tämä vaihtelu on havaittu tunnin välein puuta mittaavilla automaattisilla kasvupannoilla. Karkeampaa tietoa on hankittu manuaalisesti noin kahden viikon välein luettavilla kasvupannoilla. Tällöin kellonajan ja lämpötilan rekisteröinti on tärkeää sää- ja vuorokausivaihtelun huomioimiseksi.
Ajatusleikkinä voi miettiä, paljonko säistä johtuva puun paksuusvaihtelu voi vaikuttaa leimikosta maksettavaan tiliin.
Mikäli hakkuukonemittaus on luotettava – kuten voi olettaa – syksyn lämpimällä ja kostealla säällä hakatusta tukkileimikosta kertyy puuta 2–4 kuutiometriä enemmän hehtaarilta, kuin samasta leimikosta talven paukkupakkasilla.
Aivan toinen kysymys onkin sitten, maksaako firma syysleimikossa tyhjästä vedestä vai saako myyjä pakkasleimikossa kylmää kyytiä. Tilissä voi olla jopa parinsadan euron ero hehtaarilla.
Itse soisin moton hakkaavan leimikkoni loppusyksyllä tai syyskesän sateentuhruisena aamuyönä ja kiertävän sen kaukaa paukkupakkasella tai keväällä kylvötöiden aikaan.
PENTTI NIEMISTÖ
Kirjoittaja on Metlan vanhempi tutkija.
Puut odottavat ensi kesää
erinomaisessa
kasvukunnossa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat