Maatalous luo toimeentuloa paremmin kuin yleensä ajatellaan
Keskusteltaessa talouskasvusta ajatellaan herkästi, että maatalouden tuottavuus on heikkoa eikä siihen kannata siksi investoida.
YK:n maatalouden kehitysrahaston IFAD:in pääjohtaja Kanayo F. Nwanze kuitenkin viestittää muuta: ”Maatalouteen kannattaa investoida, mutta politiikan harjoittamisen on oltava maaseudun väestön kannalta johdonmukaista ja pitkäkestoista. Vain siten myös investoinneista tulee kannattavia.”
Maataloudesta seuraava bruttokansantuotteen nousu on viime vuosina vähentänyt köyhyyttä koko maailmassa keskimäärin viisi kertaa enemmän kuin muiden sektorien. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kohennus on ollut 11-kertainen, hän perustelee.
Nwanze vieraili toissa viikolla Suomessa keskustelemassa ulkoministeriön johdon kanssa muun muassa YK:n vuosituhatohjelman jatkotyöstä.
”Ironista kyllä, ne maat, joilla on vähiten luonnonvaroja ja mahdollisuuksia teolliseen kehitykseen, ovat panostaneet maatalouteen ja pärjänneet työpaikkojen luomisessa parhaiten”, IFAD:in pääjohtaja ja arvostettu talousekonomisti kirjoitti alkukesällä kansainvälistäkin huomiota saaneessa kannanotossaan Afrikan unionin päämiehille.
Ennen kuin ehdotukset muuttuvat käytännöiksi, tarvitaan aina aikaa, hän painottaa silti haastattelussa MT:lle.
Nwanze uskoo siihen, että köyhimmilläkin seuduilla saavutetaan myönteistä kehitystä. Mutta sen edellytyksenä on, että ihmisillä on mahdollisuus omin toimin viedä tilaansa tai yritystään eteenpäin.
Tarvitaan investointeja ja osaamista sekä mahdollisuudet päästä osuuskuntien ja muiden yhteisyritysten kautta markkinoille. Maaseudun infrastruktuuri on kaupunkeja perässä, ei vain köyhissä vaan myös monissa vauraissa maissa.
”Keskustelin asiasta esimerkiksi Ugandan presidentin kanssa. Kun investoidaan maaseudun sähköverkkoon, tietoliikenteeseen ja tiestöön, sekin on maatalouden edellytysten tukemista.”
Ugandan talous on yksi Itä-Afrikan nopeimmin kasvavista. Ero maaseudun väestön ja kaupunkeihin syntyneen keskiluokan välillä on kuitenkin myös selvästi kasvussa.
Nwanze huokuu tyytyväisyyttä siihen, että YK ”lopultakin” nimesi tämän vuoden kansainväliseksi perheviljelyn vuodeksi.
”Kun me puhumme maataloudesta, se on nimenomaan perheviljelyä. Maailman puoli miljoonaa perhetilaa tuottaa 80 prosenttia ruuasta”, hän muistuttaa.
Ajankohta on hänen mukaansa mitä tärkein, koska YK:n puitteissa neuvotellaan uudesta kestävän talouden ohjelmasta, jonka on määrä alkaa ensi vuodesta.
Köyhyys ja nälkä ovat Nwanzen mukaan edelleen merkittävin este sille, ettei maailman talous voi kohentua, kun köyhät ihmiset eivät pysty täysipainoisesti tekemään työtä tai käymään koulua. Samaa korosti Suomessa reilu kaksi viikkoa sitten vieraillut Maailman ruokaohjelman johtajan Eartharin Cousin (MT 8.9.).
Nwanze ottaa Cousinin tavoin esiin myös ilmastonmuutoksen ehkäisyn. Kuivuudet ja tulvat koskettavat kipeimmin köyhiä pientiloja, joiden tuotantorakenne ei mahdollista varautumista esimerkiksi kunnoin varastoin ja kastelujärjestelmin.
Suomi saa häneltä kehuja, koska päästökaupan tuloja on sijoitettu IFAD:in ja FAO:n yhteiseen ilmastonmuutoksen torjuntaohjelmaan, joka kohdentuu maatalouteen.
”Kunpa muutkin EU-maat toimisivat samoin”, hän sanoo.
KAIJALEENA RUNSTEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
