Sota on julmaa ja sähkökauppa raakaa

Uutiset|Politiikka

2.9.202206:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Sähkön hinta iskee nyt suomalaisia vastaan miljoonan voltin voimalla. Vaikka asiasta on puhuttu jo kuukausia, vasta yhtiöiltä saadut uudet tarjoukset ovat saaneet kuluttajat ymmärtämään, minkälaisesta järistyksestä tässä asiassa on kysymys. Energiassa ja aika monessa muussakin asiassa on siirrytty sota-ajan hintoihin. Ne eivät ole halpoja.

Sähkölämmitteisissä omakotitaloissa asuville korotus saattaa olla jopa 1000 euroa kuukaudessa. Muillekin suomalaisille sähköyhtiöiltä saadut tarjoukset aiheuttavat helposti usean sadan euron lisämenon. Tämä merkitsee kansalaisten ostovoimaan isoa lovea.

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) ja valtiovarainministeri Annika Saarikon (kesk.) epäkiitollisena tehtävänä on yrittää pitää talous pyörimässä ja ihmiset töissä. Lapsiperheille suunnatut ostovoimaa kohentavat hankkeet ovat sinänsä perusteltuja, vaikka niihinkään valtiolla ei ole varaa.

Niukkuuden jakaminen ja jonkinlaisen oikeudenmukaisuuden aikaansaaminen kansan köyhtyessä olisi hallitukselle oikea tavoite. Kevään vaalien edellä mikään puolue ei vielä uskalla tälle tielle lähteä.

Totuuden puhumista ja ikävienkin asioiden rehellistä esille tuomista suomalaiset ovat kuitenkin arvostaneet. Tätä muun muassa pääministeri Marin tavoitteli budjettiriihessä viittauksillaan sotatalouteen. Täyteen lentoon sloganit eivät lähteneet, mutta bilekohuistaan eteenpäin pyrkivä pääministeri oli oikealla uralla.

Puolustusmenojen osalta sekä nykyinen että seuraava hallitus ovat samaa mieltä. Venäjän propaganda-koneiston Suomea kohtaan esittämät väitteet ovat sitä luokkaa, ettei armeijan tarpeista haluta nyt tinkiä.

Sen sijaan huoltovarmuudesta ja ruokaturvasta ei vieläkään puhuta niin suoraan kuin pitäisi. Jos lannoitelasku tiloilla on noussut parissa vuodessa kolminkertaiseksi ja muutkin kustannukset kasvaneet kymmenillä prosenteilla, sähkölaskun nousua ei olisi kaivattu.

Sähkön hintojen korotukset merkitsevät useilla tiloilla kymmenien tuhansien eurojen lisäkustannusta tilanteessa, jossa nykyisiäkään kustannusnousuja ei ole saatu eteenpäin teollisuuden, kaupan ja lopulta kuluttajien maksettaviksi.

Kun markkinatalouden pitäisi sota-ajan oloissakin toimia, tämä tarkoittaa ruuan hinnan kallistumista vielä nykyisestäkin. Vastuu on ennen kaikkea elintarviketeollisuudella, jonka on nyt pystyttävä siirtämään kustannukset kaupalle.

Kun kansakunta on kriisissä, silloin on tehtävä kriisiajan toimia. Yksikään ruokaketjun porras ei voi nykyisessä tilanteessa elämöidä hyvällä kannattavuudella. Jos markkinatalous ei pysty kantamaan vastuuta, seuraavan hallituksen on keksittävä toimia, joilla omavaraisuudesta huolehditaan ja suomalaiset ruokitaan kaikissa olosuhteissa.

Harvoja myönteisiä puolia sähköpulassa on energian säästön välttämättömyys. Kun ilmastonmuutos etenee ja Eurooppa käristyy kuumimmilleen satoihin vuosiin, välttämättömät säästötoimet edistävät nyt vihreää siirtymää pakolla. Ydin-, tuuli- ja aurinkovoiman merkitys korostuu myös Suomessa. Samalla läntisen Euroopan on mahdollista tylsyttää Venäjän energia-ase jopa lopullisesti.

Ensi talvesta on kuitenkin selvittävä. Turve ja bioenergia nousevat taas esille kansallisina selviytymiskeinoina sähkön rinnalla.

Kirjoittaja on MT:n päätoimittaja.