vierasyliö Miksi Suomi haluaa katkaista turvetuotannon kultasuonen?

Norja on maailman toiseksi suurin kaasun nettotuottaja ja maailman kuudenneksi suurin öljyntuottajamaa. Norja haluaa

olla maa, joka haluaa johtaa sekä teknologian että ympäristön alalla.

Miksi Norja ei halua lopettaa maakaasun ja öljyn tuotantoaan? Miksi me emme halua olla johtavassa asemassa, vaikka meilläkin on siihen täysi mahdollisuus?

Norjan valtio pitää tärkeänä, että öljyteollisuuden ja ympäristönäkökulmien yhteensovittamisen eteen tehdään töitä. Norjan öljyalan yrityksissä työskentelee noin 140 000 henkilöä, ja sen kerrannaisvaikutukset muihin aloihin ovat todella huomattavat.

Suomi aikoo luopua turvetuotannosta, vaikka istuu öljylähteen päällä.

Suomi pyrkii vähentämään ja jopa luopumaan turpeen käytöstä. Tällä hetkellä julkisessa keskustelussa esiintyy useita ryhmiä, jotka äänekkäästi vaativat turpeen hyödyntämisen lopettamista.

Energian kokonaiskulutus oli vuonna 2012 Tilastokeskuksen mukaan noin 1 367 PJ (petajoulea) eli noin 380 TWh (terawattituntia). Yksi TWh on miljardi kilowattituntia.

Helsingin kotitalouksissa kulutetaan vuodessa sähköä noin yksi terawattitunti. Se on myös energiamäärä, jolla pystyisi kattamaan vajaan 70 000 omakotitalon vuotuisen lämmitysenergian tarpeen.

Käyttökelpoiseksi turveresurssien määräksi on arvioitu kokonaisuudessaan 12 800 TWh. Se on noin 30-kertainen energiamäärä verrattuna Suomen primäärienergiaan.

Istumme öljylähteen päällä kuten norjalaiset, vaikka 85 prosenttia soista ei edes sovellu turvetuotantoon.

Suomen maapinta-alasta on noin yksi kolmasosa suota, josta turvetuotannossa on noin 0,6–1,0 prosenttia tietolähteestä riippuen. Mainittakoon vertailun vuoksi, että teiden alla on noin 0,3 prosenttia sekä tekoaltaiden alla 0,6 prosenttia soistamme. Noin 12 prosenttia soista on suojeluksessa.

Turve on hitaasti uusiutuva polttoaine. Sen vuosittainen kasvu on noin 37 TWh eli noin kymmenen prosenttia koko tarvitsemastamme primäärienergiasta. Tämän energiapotentiaalin voisimme hyödyntää kestävästi.

Energiaturpeen kulutus on tällä hetkellä välillä 17–28 TWh.

Ymmärtääksemme mittasuhteita ja asian vakavuuden, voimme verrata tilannetta muihin vaihtoehtoisiin energiavarantoihimme.

Suomen runkopuureservi on noin 4 412 TWh ja vuotuinen kasvu noin 200 TWh. Puuta voimme käyttää vuosittain energiaksi 105–107 TWh, mikäli ohjaamme osan puuaineksesta sellun valmistukseen tai sahatavaran raaka-aineeksi. Yli vuosikasvun puuta ei voi pitkäjänteisesti korjata.

Suomen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa todetaan Suomessa olevan 500 000 hehtaaria peltoa, joka voitaisiin käyttää muuhun kuin ruuantuotantoon.

Laskennallisesti pelto- ja lantaenergian maksimaalinen kokonaispotentiaali on 25 TWh. Mukaan ei ole laskettu yhdyskuntajätteistä saatavaa energiamäärää.

Vesivoiman vuosituotannon tavoite vuoteen 2020 mennessä on 14 TWh, eli päämääränä on saada uusiutuvaa energiaa lisää noin 1,7 TWh. Tämä vaatii nykyisten laitosten päivittämistä.

Tuulivoiman energiapotentiaalia ei tässä yhteydessä kannata juuri mainita, koska tuulivoimalla tuotettiin sähköä 0,481 TWh eli alle prosentti kokonaistuotannosta, toki tavoite on 6 TWh vuonna 2020. Aurinkovoimaa ei käytännössä ole.

Edellä olevien lukujen valossa voimme todeta, että Suomella ei ole mitään muuta kestävää polttoainevaihtoehtoa korvaamaan turpeen käytön lopettamisen tuomaa energia-aukkoa.

Luonnollisesti vaihtoehdoiksi jäävät kotimainen ydinvoima sekä tuontienergiamuodot, kuten maakaasu, öljy ja kivihiili. Ne vaikuttavat negatiivisesti muun muassa vaihtotaseeseen.

Ulkomaista energiaa tuotiin Suomeen viime vuonna nettona 8,7 miljardilla eurolla.

Mitä voitamme lopettaessamme turpeen käytön?

Mikäli turvetuotanto todellakin lopetetaan, on esimerkiksi vesistöpäästöistä jäljellä vielä noin 97 prosenttia, koska turve aiheuttaa päästöistä noin kolme prosenttia.

Millä ihmeellä korvaamme turpeella tuotetun kaukolämmön osuuden, joka on viidennes koko kotimaisesta kaukolämmöstä ja turpeella tuotetun sähkön, joka kattaa sähkön tuotannosta noin seitsemän prosenttia?

Tällä hetkellä noin miljoonan suomalaisen kotia, koulua tai työpaikkaa lämmitetään turpeella.

Millä korvataan ne valtavat määrät työpaikkoja, joita menetämme?

Todellinen mahdollisuus olisi sen sijaan luoda kotimaisten biopolttoaineiden parissa kymmeniätuhansia työpaikkoja lisää. Se vaatii toisenlaista tahtotilaa.

KARI ROSENLÖF

Kirjoittaja on bioenergia-alalla

toimiva freelancer. Hän ylläpitää Bioenergian Pikkujättiläinen

-internetportaalia osoitteessa

bioenergianeuvoja.fi.

Avaa artikkelin PDF