Taksikuskiäiti kaitsee koko kylän lapsia
JOENSUU (MT)
Karjalaisäiti Kaarina Hiltunen on aina huolehtinut muistakin kuin omista lapsistaan. Hän on ajanut taksia jo 47 vuotta, jona aikana lähialueen ihmiset ovat tulleet tutuiksi.
Maaseudulla Joensuun Niittylahdella ei 1960-luvulla tunnettu kotipalvelua. Taksiautoilijana Hiltunen on noutanut lapsia sisältä saakka, pessyt vanhuksia, auttanut heitä pukemaan ja saatellut sitten lääkäriin.
Kun Hiltunen aloitti kyyditsemään kehitysvammaisia lapsia, hän epäili aluksi.
”Sanoin, että en ole koskaan ajanut kehitysvammaisia. Osaankohan tehdä sitä?”
Hiltuselle neuvottiin, että ole oma itsesi. Ajoja kesti lopulta 18 vuotta.
”Nyt kun heitä näkee kaupungilla, he ottavat kaulasta kiinni.”
Omia lapsia Hiltusilla on viisi.
”Mistä saa olla onnellinen on se, että tällä hetkellä kaikilla lapsilla on työpaikka. Sitä ei voi tietää, onko huomenna. Tämä aika on semmoista.”
Karjalaiskodin ovet ovat olleet aina auki tutuille ja lasten kavereille.
”Toistasataa rotinavierasta oli joka penskalla”, Hiltunen nauraa.
50-vuotispäivilleen hän leipoi tuhat karjalanpiirakkaa ja kymmenen munakakkua. Hän uskoo, että vieraanvaraisuus on peruja syntymäkodista pappilan vuokratilalla.
”Siellä piti pitää kaikki yötä, ketkä tulivat syrjäkyliltä asioimaan kirkolle.”
Hiltusen mukaan suvussa vitsaillaan, että heidän kotinsa on kuin välimatkakrouvi. ”Siellä saa syödäkseen ja juodakseen.”
Taksin ajo ja asiakkaista huolehtiminen on tuonut hyvää mieltä puolin ja toisin. Hiltunen aikoo ajaa kunnes 50 vuotta ratissa tulee täyteen.
”Asiakkaista haluan pitää kiinni. Ne ovat miulle hirveän tärkeitä.”
Positiivista palautetta on ropissut.
”Viime viikolla 93-vuotias setä sanoi, että onpa kiva, että taksikuski juttelee ja tarpeeksi kovasti.”
Työssä vaaditaan varovaisuuttakin. Yön pikkutunneilla asiakkaan kunnosta ei tiedä.
”Ennen jaksoin kantaa aikuista miestä. Reidestä kiinni, niskalenkkiote ja kantoon.”
Hiltusen tytär on varoitellut äitiään, että joskus tätä vielä kumautetaan.
”Miulla on lapsenusko. En mie osaa pelätä ihmistä.”
Hiltunen on panostanut lasten hyvinvointiin myös urheilun kautta toimiessaan vuosikymmeniä lentopallovalmentajana.
Hän kuitenkin korostaa, ettei ole huippuvalmentaja.
”Motiivinani oli saada nuoriso pois kadulta.”
Välillä vauvakin on ollut lentopallohallin verhon takana piilossa. Joskus Hiltunen miettii, onko hän ollut liikaa pois lastensa luota.
”Mutta meillä on ollut koko perhe tukemassa.”
Säännöt ovat olleet selvät kotona, töissä ja harrastuksissa. Kiroilua, tupakanpolttoa ja juopottelua Hiltunen ei ole hyväksynyt.
”Kahden viikon pelikiellon annoin, jos tuli ruma sana.”
Alkuun taksissa ei ollut turvavöitä.
”Siinä piti pitää kuria, että paikallas pysyt.”
Naapuriapu oli Hiltusen mukaan ennen tärkeämpää. Enää ei voi huolehtia samalla tavalla.
”Maailma on kylmentynyt, kun sanotaan, että mitä tämä sinulle kuuluu.”
Samalla kasvatus on muuttunut liian vapaaksi.
”Luultiin, että nuori hallitsee kaiken, vaikka nuori tarvitsee turvallisen aikuisen.”
Kun Hiltuselta kysyy, mitä hän toivoo jälkipolville, vastaus on valmiina. Rehellisyyttä ja toisten kunnioittamista.
”Jos ihminen elää elämänsä rehellisesti ja tekee sitä, mitä kokee oikeaksi, niin eikös se ole aika hyvä perusta?”
EMILIA LAVONEN
Perhepäivähoitaja Riitta-Liisa Autio, Turku
Maatalon emäntä Lea Heino, Kullaa
Nuoriso-ohjaaja Arja Helvilä, Espoo
Taksiautoilija Kaarina Hiltunen, Joensuu
Saamen käsityönopettaja Katri Jeremoff, Inari
Erityisopettaja, KM, tradenomi, MJD Elina Marika Johansson, Pirkkala
Perushoitaja Kirsti Kivinen, Suonenjoki
Lähihoitaja Aune Koskelin, Raahe
Kouluhuoltaja Tiina Kriikkula, Kurikka
Seurakuntapastori, terveydenhoitaja Ulla Latomäki, Lapua
Kotiäiti Marita Leskinen, Espoo
Hemmafru Bernice Lillmals, Kristinestad
Kotiäiti Aili Lindberg, Sievi
Asiakkuusjohtaja Tarja Lähdemäki, Klaukkala, Nurmijärvi
Perhepäivähoitaja Anja Marjaniemi, Ikaalinen
Perhetyöntekijä Habiibo Mohammed Ahmed, Vantaa
Perhehoitaja Pirjo Muhonen, Ristiina
Maatilan emäntä Maija Mäkelä, Hattula
Kauppateknikko Eila Mäkitalo, Haapavesi
Kätilö Kerttu Nieminen, Jämsä
Maatalon emäntä Kaisa Niskanen, Kiuruvesi
Maatalon emäntä Maija Partanen, Sotkamo
Maatalousyrittäjä, perhehoitaja Ritva Pekkarinen, Kinnula
Hammaslääkäri Mirja Pentinpuro, Haapavesi
Lähetystyöntekijä Lea Pihkala, Hausjärvi
Palveluesimies Lahja Pohjola, Hämeenlinna
Yo-merkonomi, koulunkäyntiavustaja Tuulikki Saarinen, Tampere
Kotiäiti Laila Salonen, Jämsä
Perushoitaja Asta Talvitie, Ylistaro
Työterveyslääkäri Hellin Torkki, Jyväskylä
Maatilan emäntä Elvi Tuomivaara, Posio
Siistijä Tyyne Virtanen, Jämijärvi
Kotiäiti Marjatta Visakova, Kuusamo
Sairaanhoitaja Anna-Maija Österberg, Ranua
Tasavallan presidentti on myöntänyt 34 äidille Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein tunnustuksena merkittävästä työstä kasvattajana. Kunniamerkit luovutetaan äideille äitienpäiväjuhlassa Säätytalolla Helsingissä.
Palkittavat äidit omaisineen osallistuvat juhlaan, jonka järjestää Mannerheimin Lastensuojeluliitto yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio kunnioittavat juhlaa läsnäolollaan. Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko esittää juhlassa valtiovallan tervehdyksen. Juhlapuheen pitää Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri Mirjam Kalland.
Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitali kultaristein voidaan myöntää äidille, joka on ansioitunut lasten ja nuorten esimerkillisenä kasvattajana, kantanut yhteisvastuuta sekä tukenut perhe-elämää ja vanhemmuutta.
Kunniamerkkejä pyritään myöntämään niin ansiotyössä käyville, yksinhuoltajille kuin maaseudun emännille. Lisäksi huomioidaan eri vähemmistöryhmien edustajia.
Biologisten äitien lisäksi myös adoptioäitejä ja sijaisäitejä voidaan esittää palkittaviksi. Ehdokkaiden alaikäraja on 40 vuotta. MT
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
