huidunperä Päivänajankohtaisuuksia
Sisäpoliittinen tilanteemme on kiintoisa.
Poliitikot, tiedemiehetkin, ovat sitä käsitelleet. Teknologian tohtori, tutkija Jarl Ahlbäck on todennut, että investointitahti on meillä katastrofaalisen matala. Tuloksena ovat kasvanut työttömyys, lopetetut teollisuudenalat ja entistä huonommin toimiva hyvinvointivaltio.
Maan korkea kustannus- ja verotaso sekä EU pelottavat investoijiamme.
Keskusta-oppositiokin on äskeisillä toimintapäivillään puuttunut poliittiseen nykytilaamme uuden puheenjohtajan Juha Sipilän käsitellessä asiantuntevasti aihetta.Hän totesi, ettei helppoa eikä nopeata ratkaisua ole.
Meitä on verrattu muihin Euroopan maihin ja tilannettamme on pidetty monimutkaisena.
On todettu, että viisi haastetta odottaa ratkaisua. Teollisuutemme telakkateollisuutta myöten odottaa rakennemuutosta. Työssä käyvien määrä pienenee maanosan nopeinta vauhtia suhteessa niihin, jotka eivät vielä tai enää käy työssä. Julkinen talous on vaikeuksissa.
Keskustan uusi puheenjohtaja totesi, että valtio ja kunnat ansaitsevat meillä pitkään vähemmän kuin mitä kuluttavat. Työttömyytemme, kansakunnan eriarvoistuminen ja pahoinvointi ovat vaarassa lisääntyä. Siitä kertovat lasten huostaanotot ja leipäjonot.
Kysymys kuuluikin, halutaanko meillä säilyttää hyvinvointiyhteiskunta. Pidetäänkö kiinni annetuista palvelulupauksistamme? Haluammeko jatkossa huolehtia niistä, jotka eivät kykene itsestään huolehtimaan?
Puhujan vastaus kuului, että keskusta vastaa näihin kysymyksiin myöntävästi, Kansalaisten muutosvalmius on jo olemassa, mutta tarvittava johtajuus päätöksentekijöiltä eli hallitukselta sen toteuttamiseksi puuttuu.
Valtiontaloutemme on lähes 8 miljardia alijäämäinen. Uusi pudotus olisi torjuttava, jotta 1990-luvun lamaa suuremmat seuraukset estetään. Siksi vähintään matalan kasvun uralla pysyminen on tarpeen.
Hallituksemme talouspoliittiset tavoitteet asiantilan parantamiseksi eivät ole toteutuneet. Talouskasvuennustukset arvioidaan ylioptimistisiksi, tavoitteet epärealistisiksi.
Puhuja esittikin realistisia vaihtoehtoja valtiontalouden tasapainottamiseksi ja valtionvelan kääntämiseksi laskuun. Haastava tavoite on rajoittaa valtion menojen kasvu 60 prosenttiin verotulojen reaalikasvusta. Teollisuudenkin on haasteellista toimia rakennemuutoksen tilanteessa matalalla kasvu-uralla. Realistista on odottaa vain kahden prosentin kasvua lähivuosina.
Todettiin myös, että työ tunnetusti luo hyvinvointia ja mahdollistaa huolenpidonkin yhteiskunnan jäsenistä. Kuihtumiskierteen vastapainoksi on syytä luoda terveen kehityksen kierre tavoitteena 200 000 uutta työpaikkaa. Julkinen talous on pantava kuntoon, ja samalla palvelulupaukset pidetään eli vanhuksemme hoidetaan.
Nuorille yhteiskunnan on jatkossakin annettava ilmainen koulutus. Jarrumiehen roolista yhteiskunnan on syytä siirtyä mahdollistajaksi.
Tuli siis korostetuksi, että ratkaisu ei ole nopea eikä helppo, eli se vaatii pitkäjänteisen ohjelman. Rakenteiden, asenteiden ja arvojen, teollisuudenkin rakennemuutos vievät ainakin vuosikymmenen.
Politiikan kenttää on aihetta lähestyä neljästä näkökulmasta. Niitä ovat julkinen talous, talouskasvu ja riittävät resurssit yhteiskunnalliseen huolenpitoon ja vastuunottoon.
”Haastan suomalaiset yhdessä tekemään Suomen selviytymissuunnitelmaa. Tulkaa mukaan osallistumaan ja tuomaan omat ideat peliin”, Juha Sipilä totesi. Hän jatkoi: ”Tästä alkaa uudenlainen, osallistuva prosessi, johon kaikki ovat tervetulleita!”
Kokousväki upeasti innostui. Oliko nyt alkamassa uusi aika?
Huidunperällä taas on leppoisasti käsitelty maaseutuväen osuutta kansakunnasta. Muutosten jälkeen viljelmien koot ovat kasvaneet ja lukumäärä vähentynyt. Vuonna 1990 meillä oli maatiloja pyörein luvuin 130 000, nyt 63 000. Kuitenkin elintarvikeomavaraisuutemme maidon ja leipäviljan osalta on nyt 97, sianlihan osalta 109 ja munien osalta 117 prosenttia.
Maatalous ja maaseutu näkyvät edelleen sananparsissammekin. Kunnon mies on kyseessä, kun todetaan, että ”sanasta miestä, sarvesta härkää”. Jos sattuu tekemään huonon kaupan, todetaan ostetun ”sian säkissä”.
Tuttu on sanonta ”kyntää toisen vasikalla”. Aikanaan syntyivät sanonnat asfalttitalonpoika, politiikan isäntärenki ja retiisipoliitikko.Jälkimmäinen oli julkisivultaan punainen äärivasemmistolainen, mutta poliittiselta kokemukseltaan vielä vähäinen. Suurten kauppakeskusten tiloja kutsutaan osuvasti hehtaarihalleiksi.
Lopuksi: ”Vakka kantensa valitsee” on yleinen ja hyväntuulinen lausuma maaseutumme kihlapareista!
HEIKINTYTÄR
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
