Tutkimus: Syrjäseudulla yhdenvertaisuus ei enää toteudu
Yksinäisten vanhusten sekä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten auttamiseen tarvittaisiin uusia toimitatapoja. JUKKA PASONEN Kuva: Viestilehtien arkistoMaaseudulla on runsaasti ihmisistä, jotka eivät saa tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluita, ilmenee Sininauhaliiton tekemästä tutkimuksesta.
Varsinkin kuntien maaseutumaisilla reuna-alueilla asuvia kuntalaisia ei enää kohdella yhdenvertaisesti
”Vaikka puhutaan lähipalveluiden turvaamisesta, osa ihmisistä jää suorastaan heitteille”, sanoo tutkija, YTT Päivi Kivelä.
Hänen tutkimuksensa perustuu laajaan aineistoon, jota varten on haastateltu julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin työntekijöitä Savossa, Satakunnassa ja Hämeessä.
Myös sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaat ovat saaneet äänensä kuuluville.
”Työntekijät todistavat kehitystä, jossa vahva ylätason organisaatiouudistuksiin panostaminen ja palvelujen keskittäminen sekä samanaikaiset paikallisiin sosiaalipalveluihin kohdistetut leikkaukset pahentavat ihmisten ongelmia”, Kivelä kertoo.
”Tämä puolestaan lisää kalliiden erikoispalveluiden tarvetta.”
Työntekijöiden lisäksi monet muutkin ruohonjuuritalossa toimivat henkilöt eivät tutkimuksen mukaan luota kunnalliseen keskushallintoon tai valtakunnalliseen päätöksentekoon.
Huomattava osa maaseutuväestöä ei tiedä kaikille kansalaisille kuuluvista perusoikeuksista, kuten oikeudesta sosiaaliturvaan.
Monella kaukana keskuksista asuvalla on fyysisiä, psyykkisiä ja taloudellisia esteitä, joiden takia ei pääse liikkumaan palveluiden äärelle.
Esimerkiksi vakavasti toimintarajoitteisille, päihdeongelmista kärsiville käytännössä ainoa avun lähde saattaa olla hyväntekeväisyys tai sattumanvarainen vertaistuki.
”Näyttää siltä, että kaikkein helpointa on säästää niiden kuntalaisten palveluista, jotka eivät osaa vaatia mitään tai pitää puoliaan, vaikka heidän tarpeensa olisi suurin. Maaseudulla on suuri tarve etsivään työhön ja palveluiden ääreen saattamiseen”, Kivelä toteaa.
Valtion tai kunnan palveluksessa olevia, ruohonjuuritason työntekijöitä on sivutaajamissa ja haja-asutusalueilla entistä vähemmän.
Samoin ihmisten on yhä vaikeampi tavoittaa kunnan viranhaltijoita tai tavata heitä kasvokkain.
Etenkin yksinäisten vanhusten sekä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten auttamiseen on Kivelän mukaan tarve kehittää uudenlaisia paikallisia keinoja.
Sininauhaliiton tutkimuksessa esitetään, että palvelujen etääntyessä kuntien pitäisi tehdä yhteistyötä ja verkostoituja yksityisten palveluksessa ja kolmannella sektorilla töitä tekevien kanssa.
Kunnat voisivat käyttää hyväksi esimerkiksi seurakuntien, yritysten ja järjestöjen työntekijöiden paikallisosaamista ja -tuntemusta.
Paikallistuntemus voidaan yhdistää tiiviiseen tietojen vaihtoon eri aloilla työskentelevin välillä sekä etsivään työotteeseen.
”Julkisen hallinnon ihmiset saattavat kiertää useiden toimipaikkojen välillä ja voivat vaihtua usein”, Kivelä sanoo.
Tutkija Päivi Kivelän mukaan kuntien pitääkin osata harvaan asutulla maaseudulla hyödyntää alueen järjestöjä, yrittäjiä ja seurakuntia.
Kivelä esittelee tutkimuksessaan myös tapauksia, joissa kuntien, seurakuntien, yritysten ja järjestöjen yhteistyö on onnistunut.
Pääosa tutkimuksessa haastatelluista hyvinvointityön ammattilaisista kokee kuitenkin, että kunnissa voimavarat eli raha ei kohdistu oikein.
Erityisesti asukkaiden tarpeita vastaavat, syrjäytymistä ehkäisevä verkostoyhteistyö on jäänyt vaille arvostusta ja rahaa.
”Työntekijät turhautuvat ja uupuvat työssään, koska he näkevät, mihin Suomessa harjoitettu yhteiskuntapolitiikka ja sosiaalipalveluiden äärimmäinen tehostaminen johtaa kuntalaisten arjessa”, Kivelä sanoo.
Sininauhaliitto on kristillisten päihdejärjestöjen keskusliitto.
MAIKKI KULMALA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
