Satakuntalaisviljelijä tietää monen jo harkitsevan lopettamista
Jarkko Laitila toivoo, että viljelijät satsaavat edelleen sadon laatuun. Laitila ottaa maanäytettä ravinneanalyysiä varten. Jussi Partanen Kuva: Viestilehtien arkistoTodella synkältä näyttää, toteaa Satakunnan Pomarkussa viljatilaa viljelevä Jarkko Laitila kysymykseen, millainen kasvinviljelytilojen taloustilanne on.
”Synkkyyteen on monta syytä. Tärkeimpänä on se, että tämä vuosi oli kasvinviljelytiloille kolmas peräkkäinen vaikea vuosi. Vuoden 2012 sateet aiheuttivat laatutappiota, ja viljaa jäi korjaamatta. Viime vuonna hinnat syöksyivät alas”, Laitila luettelee.
”Ja tänä vuonna hinnat jatkoivat edelleen laskuaan. Lisäksi tänä vuonna tulivat kahden viikon sateet juuri pahimpaan mahdolliseen saumaan.”
Sateiden takia vehnän sakoluvut romahtivat.
Leipävehnäksi kelpaamatonta rehuvehnää on tarjolla markkinoille yllin kyllin eikä sadolle tahdo löytyä osoitetta.
Synkkyyden keskellä on Laitilan mielestä tärkeää muistaa, että suomalaista viljaa tarvitaan.
Suomalainen maaperä on Keski-Euroopan viljantuotantoalueisiin verrattuna puhdasta ja raskasmetallipitoisuudet ovat pieniä, joten sato on korkealaatuista.
”Toivon, että vaikeassakin tilanteessa viljelijät panostavat sadon laatuun ja maan kasvukunnon ylläpitoon. Myös jatkojalostukseen pitää satsata. Kotimaista jatkojalostusta ei saisi ainakaan ajaa alas. Mieluummin pitäisi kehittää paikallista tuotantoa.”
Laitila kehottaakin viljelijöitä nyt keskittymään selviytymisstrategioiden kartoittamiseen. Hän itse listaa tärkeimmiksi keinoiksi tilojen välisen kaupan, tuotantopanosten kilpailuttamisen ja tilojen välisen yhteistyön.
”Jokainen euro, jonka ketjussa pystyy tinkimään, on kotiinpäin. Kun rehuvilja myydään suoraan kotieläintilalle, säästetään rahdissa eikä kauppakaan vie osaansa välistä. Molemmat hyötyvät, sekä myyvä että ostava tila.”
Tilojen välinen koneyhteistyö tuo sekin merkittäviä säästöjä.
”Kaikki turhat investoinnit pois! Jos naapurin kylvökoneella voi kylvää 500 hehtaaria, omalle 200 hehtaarille ei kannata ostaa omaa konetta.”
Välttämättömiä tuotantopanoshankintoja tehdessä merkittäviä säästöjä syntyy, kun kilpailuttaa myyjät.
”Puhelimessa tai netissä vietetty aika voi tuoda tuhansien eurojen säästöt, sillä hinnoissa on paljon ilmaa. Kanta-asiakas maksaa eniten.”
Sen sijaan tilakoon kasvattamisen hyötyihin Laitila ei varauksetta usko. Kun tila kasvaa yli 100 peltohehtaarin, tarvitaan jo isot koneet. Nykyisillä tuottajahinnoilla maatalouden tuotoista niitä ei pysty maksamaan, kun ne riittävät hädin tuskin itse tuotannon pyörittämiseen.
Oma palkka on saatava muualta, joten esimerkiksi koneurakointi on lisääntynyt valtavasti ja yhä useampi käy töissä tilan ulkopuolella.
Niin myös Laitila: hän tekee koneurakointia ja opettajan sijaisuuksia. Toimeentuloa on haettava muualta kuin maataloudesta, vaikka hän on kasvattanut tilakokoa vajaassa 15 vuodessa 50 hehtaarista runsaaseen 200:aan lisämaata vuokraamalla.
”Sen myötä työmäärä ja riskit ovat kasvaneet valtavasti, mutta maataloustulo on pysynyt koko ajan samana.”
Kun MT etsi viljelijää kertomaan viljatilojen tilanteesta, halukkaita ei ollut löytyä.
MTK-Satakunnan puheenjohtajana toimiva Laitila ymmärtää syyn: viljelijät eivät halunneet kertoa vaikeasta tilanteesta omalla nimellään.
Siitä ei kuitenkaan ole kyse, etteikö tilanne koskettaisi todella monia.
”Kyllä ihmiset jo ovat alkaneet laskea, että miksi ihmeessä maatilan, sivuelinkeinon ja ansiotyön valtavaa työmäärää pitäisi pyörittää, kun siihen menee kaikki aika eikä käteen jää juuri mitään.”
JUHANI REKU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
