Keskittämisideologia kuntien lopettamisen takana

Sinipunahallituksen

keskittämis- ja lopettamisideologia paljastui sinisilmäisillekin heti presidentinvaalien jälkeen kun hallitus räjäytti kaksi suurta leikkaus-pommia: kuntien palvelut aiotaan keskittää 69 kuntaan, ja puolustusvoimat pakotetaan sulkemaan kuusi varuskuntaa sekä lakkauttamaan pari tuhatta työpaikkaa!

Hallitus väittää olevansa huolissaan syrjäytyneistä ja työttömistä, ja uusi presidentti on luvannut asettaa komitean tai työryhmän ”pohtimaan

syrjäytymistä”. Että sillä lailla. Jos herrat olisivat tosissaan, niin ampuisivat alas molemmat

lopettamishankkeet. Se olisi parasta syrjäytymisen ehkäisyä.

Kokoomus on nyt innostunut

muinaisen Neuvostoliiton suunnittelutaloudesta, vaikka itärajan tuolla puolen siitä on jo aikoja sitten luovuttu.

Missä ovat kokoomuksen tarjoilemat iskulauseet: valinnan

vapaus, itsemääräämisoikeus ja kilpailu?

Hallitus huijaa. Myös

väittäessään, ettei rahat riitä. Miten suur- tai mammuttikunta tulisi toimeen vähemmällä, kun pakkoliitoskeskityksen kohteeksi joutuneita ihmisiä

ei voi kokonaan unohtaa?

Vai voiko?

Kyllä voi, sillä suurkunnan valtuustossa on helpompi lakkauttaa liitoskuntien palveluja, kouluja, kirjastoja ja vanhainkoteja. Itsenäisessä vaikkakin pienemmässä kunnassa ne eivät ole läpihuutojuttuja: omista asukkaista, lapsista ja vanhuksista pidetään huolta. Lähidemokratia pelaa eikä salli älyttömyyksiä.

Suurkuntien valtuustoon

eivät monet nykyiset pikkukunnat saisi edes yhtä valtuutettua, ja jos saisivat niin kokousmatka suurkunnan laidalta valtuustoon venyisi 100–150 kilometriin, ja edestakainen matka 200–300 kilometriä veisi aikaa ja rahaa rutkalti. Ketä enää edes kiinnostaisi pyrkiä laitamailta suurkunnan valtuustoon tyhjän pantiksi? Ja lopettamisvimma vain jatkuisi.

Ennen presidentinvaaleja Sauli Niinistö puhui voimakkaasti siitä, että koko Suomi on otettava mukaan kuntauudistuksen valmisteluun, ja monet keskustalaiset uskoivat ja äänestivät häntä. Ei pidä olla hyväuskoinen. Maaseudulla oli monta ottajaa ennen vaaleja. Nyt totuus alkaa valjeta ja tajutaan, että keskusta taitaa sittenkin olla se ainoa puolue, joka viime kädessä puolustaa maaseutua eikä hyväksy

Virkkusen viivoittimen vetoja.

Neuvostoliitto tulee myös mieleen nopeasta kuntakierrosteatterista. Jos kunnat eivät ole tyyntyväisiä teatteriesitykseen, voidaan heidät pakkosiirtää...sinne tai tänne – sinne mihin byrokraatit ovat rajoja piirrelleet.

Varmaan Siperiaan, jos

sellainen olisi Suomessa.

Kontiolahden varuskunta lakkaa ensi vuoden loppuun mennessä ja silloin lähin varuskunta onkin rajan takana Petroskoissa. Ehkäpä sieltä saadaan apua pian pyytämättäkin.

Miksi enää haikailla julki tai salaa Natoon? Kallista lystiä, kun ennestään jo maksetaan EU:n holtittomasta taloudenpidosta eikä sille näy loppua tulevan.

Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö olivat vaalikeskusteluissa ylpeitä siitä, että veivät Suomen EU:n ytimeen, Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen eivät ole enää EU:n ytimessä, mutta kantavat takuita ja muita ”apurahoja” sinne yhtä lailla kuin edellä mainitut herrat.

Ne kyllä kelpaavat sinne

– nyt ilman päätösvaltaa.

Kekkosta on haukuttu vuositolkulla, mutta nyt moni toivoo, että joku panisi nämä nykyiset ”saatanan tunarit” ojennukseen.

Kaisa Ropponen

lehtori

Varkaus

Avaa artikkelin PDF