Mhy-puheenjohtaja pitää metsänsä monipuolisina
KARKKILA (MT)
Vesa Syrjänen yrittää pitää metsätaloutensa monipuolisena. Kun kaikki muut istuttavat kuusta hirvien pelossa, hän yrittää mielellään koivuakin. Ostajat valittelevat hyvien koivuntyvien puutetta, Syrjänen tietää.
”Olen ollut aina senhenkinen, että laitan jotain muuta kuin suositellaan.”
Metsätalousinsinööriksi lukeneen Syrjäsen mailla on myös kulotettu metsää kolme kertaa 15 vuoden aikana.
”Meillä on yksi kaveri, joka on tosi innostunut kulottamisesta. Ei sitä varmaan muuten tehtäisi, se vaatii vähän hulluuttakin.”
Tilan erikoisuuksiin kuuluu padottu puro. Paikalla on ollut voimala, joka syötti alunperin sähköä sahalle.
Myöhemmin tehty voimala lämmitti tilan lämmityskattilan vesiä.
Purolaakso on nyt suojeltu lehto. Voimala ei ole toiminnassa, mutta suojelusopimukseen kuuluu ehto, että sen saa kunnostaa. Rinteillä kasvavat jalavat kurottavat kilpaa korkeuksiin jättimäisten kuusten kanssa.
Syrjänen harmittelee elykeskuksen luonnonsuojelun puhdasoppisuutta. Lehto muuttuu vähitellen kuusikoksi, koska viranomaiset eivät salli poistaa kuusia jalavia varjostamasta.
”Puro on ollut joskus metsälaitumena. Todennäköisesti ihminen on tuonut sinne jalavat”, isäntä toteaa.
Kotitilan askareisiin kuuluvat rakennusten entisöinti ja kunnossapito. Vanhaan pihapiiriin astuessaan ei heti arvaisi olevansa metalliteollisuudesta elävässä pikkukaupungissa.
Karkkilaa ympäröivä maaseutu on ikivanhaa kulttuurimaisemaa. Tilan vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta.
Syrjänen on käynyt hirsirakennuskurssin saadakseen taitoa talojen korjaamiseksi.
”Kimmoke tuli viime kesänä, kun tapasin naapurin postilaatikolla. Hän purki vanhaa tallirakennusta.”
Syrjänen auttoi purkutyössä ja sai vastineeksi hirret turvaan jatkokäyttöä varten.
Syrjänen on samaan aikaan perheenisä, maatilan isäntä, metsänhoitoyhdistyksen puheenjohtaja ja kunnanvaltuutettu Karkkilassa.
Häme-Uusimaan metsäkeskuksen johtokunnan puheenjohtajana hän toimi vielä vähän aikaa sitten.
Lähivuosina hän aikoo keskittyä luottamustointen sijasta oman tilan kehittämiseen. Isälle on myös tärkeää viettää aikaa perheensä kanssa. Siihen kuuluvat vaimo Meri-Tuuli ja kolmevuotias Olavi.
”Yksi tehtävä tuo aina kymmenen bonustehtävää. On pieni dilemma, että nuoria halutaan mukaan mutta kuormitetaan niin paljon, että mielekkyys häviää”, Syrjänen naurahtaa.
Vilja- ja öljykasvitilalla riittää tekemistä, sillä laajat pellot ovat siirtymävaiheessa luomuun.
Päätös siirtyä luomuun kypsyi lopullisesti Vesan toivuttua syövästä. Sairaus todettiin kolme vuotta sitten.
”Ei huvita enää olla tekemisissä myrkkyjen kanssa.”
Syrjäset suunnittelivat juuri matkailuelinkeinon aloittamista tilalla. Sairaus löytyi onneksi juuri ennen suuriin investointeihin ryhtymistä.
”Muuten oltaisiin aika liemessä.”
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
