Tämän syksyn talkoot Helsingin Longinojalla yllättivät järjestäjät. ”Toivottiin, että saadaan yli 50 talkoolaista mukaan. Lopulta osallistujia tuli reilusti yli 100”, puroaktiivi Juha Salonen kertoo.
Kaupunkiojasta kunnostettiin elinvoimainen kutupuro: Taimenten ennätysmäärä toi paikalle myös kalabongarit
Helsingissä virtaava Longinoja toimii malliesimerkkinä pitkäjänteisestä työstä vaelluskalojen hyväksi.
Matalaan Longinojaan palaa yksilöitä myös merivaellukselta.Helsingissä Longinojan kaupunkipurossa on kuhissut koko syksyn. Lohien kutusoraikkojen kunnostus on nostanut taimenten määrän Vantaanjoen ensimmäisessä sivuhaarassa ennätykseen.
Purossa voi nähdä pieniä, nuoria yksilöitä ja isoja monen kilon emotaimenia.
Myös lohibongaajien määrä on hurjassa nousussa Helsingin Pukinmäki–Malmi-alueella.
Longinojaa pidetään purokunnostuksen mallikohteena Suomessa, kertoo puroaktiivi Juha Salonen: ”Tätä on kunnostettu ojasta solisevaksi puroksi vuodesta 2001.”
Jotta taimenilla olisi hyvät kutupaikat, puroon on lisätty kiviainesta aina pienestä kutusorasta suuriin, metrin mittaisiin kiviin. Lisäksi kutusoraikkoja puhdistetaan säännöllisesti.
”Hyvä kutupuro on monipuolinen”, Salonen kertoo. ”Longinojassa on koko elämänsä siellä viettäneitä taimenia sekä merivaelluksen tehneitä, puroon palaavia yksilöitä. Nuoret poikaset varttuvat puron matalimmilla osuuksilla.”
Onnistuneen puronkunnostuksen merkitys on suuri.
”Paitsi lähiympäristön vuoksi, myös purojen sekä kalojen elinolojen esille tuojana.”
Puron kunnostus tapahtuu talkootyönä. Talkoolaisten kannustimena on ilo hoitaa omaa kaupunkiympäristöään.
Talkoolaisten lisäksi purolla toimii kymmeniä puroaktiiveja. He tekevät taimenlaskentaa ja pitävät puroa silmällä.
Kun kuusikiloinen kala polskuttaa matalassa purossa, jollekin tulee mieleen helppo saalis. Vuosittain ilmenee muutama salakalastustapaus.
”Ne ovat vähenemään päin ihmisten valveutuneisuuden ja valvonnan johdosta”, Salonen iloitsee.
Kalabongaus vaatii kärsivällisyyttä, vaikka puro olisi täynnä kaloja.
”Malttia, malttia, malttia”, luettelee Salonen. ”Moni huitoo veden pintaa nopeasti taskulampulla, säikäyttää kalat ja lähtee heti pois.”
Kalat on totutettava ihmiseen ja valoon rauhassa. Joskus niitä voi joutua odottamaan tuntikausia. Mutta kun taimenten antaa tottua ihmiseen, ne tulevat kutemaan ihan lähelle.
”Se tunne, kun viisi isoa kalaa pyörii ihan jaloissa”, Salonen fiilistelee.
Taimenbongaus tarjoaa luontoharrastajalle unohtumattomia hetkiä. Helsinkiläinen lohiaktiivi Jarmo Nieminen ei unohda ensimmäistä kohtaamistaan kaupunkitaimenen kanssa.
”Eka kerta oli ikimuistoisin. Kun näki yhtä aikaa kaloja kudulla ja Shellin ja muut kaupungin valot”, hän muistelee.
Nieminen on marraskuisena iltana purolla kuvaamassa kaloja. Välillä aika kuluu yön pikkutunneille saakka virtaavaa vettä tuijottaen.
Alueen eläinlajisto on monipuolinen.
”Kalojen lisäksi täällä on iso lintukirjo”, Salonen kertoo.
Viime kesänä ruisrääkät rääkyivät alueella kilpaa, ja viime viikkoina puron varrella on ihailtu kanahaukkoja.
”Erikoisuus hyönteispuolelta on, että alueelta löytyy neljännes Suomessa esiintyvistä vesiperhoslajeista.”
Oja ja lähialueet tarjoavat asukkaille runsaasti luontoa keskelle kaupunkia.
Tilanne paranee entisestään ensi vuonna. Silloin Longinojalle tulee Helsingin kaupungin ylläpitämä luontopolku.
”Longinojan hype kasvaa. Itse tulen toimimaan Longinojalla koko elämäni ajan. Toivottavasti tämä innostaa muitakin ottamaan lähiluonnon työmaakseen.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
