Virkkusen Waterloo

Reilut parisataa vuotta sitten Ranskan keisari Napoleon koki kirvelevän tappion Belgian maaperällä Waterloon taistelussa. Tappio on tulossa myös

hallinto- ja kuntaministeri Henna

Virkkuselle (kok.).

Hallituksen kuntauudistusta pontevasti ajava ministeri hyökkää päin ylivoimaista vastustajaa.

Napoleonilla oli vastassaan Englannin, Belgian, Hollannin ja Preussin joukot, Virkkusella valtaosa Suomen 350 suomalaisen kunnan päättäjistä ja huomattava osa niiden äänestäjistä.

Vaikka uudistusta on markkinoitu pelkkänä selvityksenä, kuntapäättäjät

ja kuntalaiset näkevät siinä jo Suomen kartan vuonna 2030.

Kartta olisi pysynyt piilossa presidentinvaalien yli, ellei valpas Suomen Kuvalehti olisi sitä jostakin saanut ja julkaissut.

Kokoomuksen Sauli Niinistö valittiin presidentiksi kuntakartasta huolimatta.

Äänestäjät jyräävät ministeri Virkkusen kuntaremontin vähintään yhtä kovalla kädellä kuin Paula Lehtomäen (kesk.) ja jätevesiasetuksen.

Hallituksen jääräpäinen kuntauudistuksen ajaminen sataa opposition laariin. Ensimmäisen kerran se näkyy syksyn kuntavaaleissa.

Oppositiopuolueiden menestys

seuraavissa eduskuntavaaleissa riippuu siitä, saako puheenjohtaja Soini perussuomalaisensa ruotuun ja keskusta

puheenjohtajapelin valmiiksi.

Keski-Suomen kuulemistilaisuudessa

maakunnasta lähtöisin oleva työministeri Lauri Ihalainen (sd.) yritti perustella hallituksen kuntaremontin välttämättömyyttä. Ihalaisen mielestä

ymmärtämättömyys esityksen erinomaisuudesta osoittaa kuntien huonoa itsetuntoa.

Jospa tilanne on juuri päinvastoin? Entä jos kuntien viranhaltijat ja

luottamushenkilöt itse tietävät Suomen hallitusta paremmin, miten ikääntyneet ja kestävyysvaje kunnissa hoidetaan?

Hallituksen teettämässä selvityksessä esimerkiksi kuntayhtymien kaikki työntekijät on sijoitettu isäntäkuntiin. Asuinseutuni perusturvaliikelaitos Saarikan kaikki työntekijät ovat tilastoissa Saarijärvellä, todellisuudessa vain noin

puolet heistä.

Vai sekö onkin tarkoitus? Että vuonna

2030 työpaikat ja palvelut ovat seutukuntien keskuspaikoissa, syrjäseudulla

ovat torpat, kesämökit ja kaatopaikat (nykyiset hyötyjäteasemat).

Kuntien verotuloista ja valtionavusta jättipotti menee nykyisin sosiaali- ja

terveyspalvelujen järjestämiseen.

Hallitus on linjannut, että ne palvelut ovat jatkossakin kuntien vastuulla.

Sisäministeri Päivi Räsäsen (kd.)

ehdotus juoppojen kuskaamisen siirtämisestä poliisilta kunnille ei ymmärrettävästi tässä tilanteessa kuntia suuresti kiinnosta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon nettokulu asukasta kohti on suurin isoissa kaupungeissa. Eikö siis muuttotappiokunta Helsingin pitäisi kiireesti yhdistyä naapureihinsa?

Pääkaupunkiseudun kuntaremontilla

säästettäisiin valtava summa pelkkää palkkarahaa, kun päällekkäiset ja maantieteellisesti lähekkäiset organisaatiot

niputettaisiin.

Lapin kuntien yhdistäminen tietäisi palvelujen siirtyvän satojen kilometrien

päähän käyttäjistä. Näin ainakin monen

kunnan päättäjät kokevat. Nettiyhteys

ei tuo kaikkia palveluja tarvitsijoille, varsinkaan kun kunnollista yhteyttä ei ole.

Yhdistyneiden kuntien henkilömenosäästöt alkavat vasta vuosien

kuluttua, jos silloinkaan. Yritysmaailmassa henkilöstön viiden vuoden

muutosturva on vieras käsite.

Pohjois-Savo näyttäisi olevan kuntarakenneselvitykselle myötämielisin

maakunta, noin kolmannes kunnista on valmiita edes selvitykseen. Keski-

Pohjanmaan kaikki kunnat vastustavat hanketta.

Keskipohjalainen Kokkolan kaupunki ei koe tarvitsevansa kumppaneita. Keski-Suomessa Jyväskylä kelpuuttaisi itseään rikkaamman Muuramen mutta ei muita. Muurame vannoo pärjäävänsä yksin.

Hallitus on ilmoittanut, ettei kuntia pakoteta yhteen. Kuntakierros paljastaa, että valtaosa kunnista haluaa säilyttää omat rajansa ja hallintonsa. Yhteistyötä monet kunnat tekevät jo nyt naapuriensa

kanssa ja aikovat sitä sekä jatkaa että

tehostaa.

Shakkikielellä edessä on pattitilanne.

Eikö edes kuntaministeri ole pohtinut, kuten Napoleon novellissaan vuonna 1786: mikä voima ajaa minua kohti omaa tuhoani?

Voiman nimi taitaa olla hallitusohjelma.

reijo.vesterinen@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF