Lapsuus määrää koko elämää
OULU (MT)
Lapsuuden olot määräävät hyvin voimakkaasti ihmisen koko elämää. Sen vuoksi lapsen tukeminen on parasta ongelmien ehkäisyä, painotti filosofian tohtori Reija Paananen Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointifoorumissa maanantaina. Hän muistutti, että perheiden tukeminen on lapsen tukemista.
Paananen on tutkinut vuonna 1987 syntynyttä ikäluokkaa, joka koki 1990-luvun alun laman ja sosiaaliturvaan kohdistuneet leikkaukset. Jälki on karua.
Nyt 25 vuotta myöhemmin noiden 60 000 nuoren joukosta joka viides on vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta. Joka viides on saanut psykiatrista apua, hoitoa tai lääkitystä.
Lähes joka neljäs nuori on joutunut turvautumaan toimeentulotukeen. Joka neljännellä on merkintä jostakin rikoksesta.
”Meillä on nyt hirvittävä määrä nuoria apua vailla. Heille pitää heittää pelastusköysi”, Paananen hälytti.
”Viime vuonna jäi joka päivä viisi nuorta eläkkeelle, useimmat mielenterveysongelmien vuoksi.”
Paananen löysi vaikeuksiin joutuneiden nuorten taustalta perheen ongelmia. Osa lapsista oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolella. Moninkertaisella määrällä oli vanhemmilla alkoholi- tai mielenterveyshäiriöitä, masennusta ja köyhyyttä.
”Mitä pidempään vanhemmat olivat joutuneet turvautumaan toimeentulotukeen, sen yleisempiä olivat lasten ongelmat”, Paananen sanoi.
Nyt köyhiä perheitä on kolminkertainen määrä. Ongelmia on siis odotettavissa.
Paananen painotti, ettei huono-osaisuus ole periytyvä ominaisuus. Ei ole syrjäytymisen geeniä, joka määrää lasten kohtalon.
Lapseen vaikuttaa kuitenkin sosiaalinen perimä. Lapsi oppii osin tiedostamattaan ympäristöltään. Jos vanhemmilla on ongelmia, ne hyvin usein siirtyvät seuraavalle sukupolvelle.
Syrjäytyminen alkaa lapsena, se etenee asteittain ja syvenee, jos siihen ei puututa.
Yli 20-vuotiasta on paljon vaikeampaa auttaa kuin päiväkoti-ikäistä, sillä hänen ongelmansa ovat ehtineet pahoiksi. Jo sen vuoksi kierre pitäisi katkaista mahdollisimman varhain. Valitettavasti yleensä käy päinvastoin.
Paananen suositti ongelmien ehkäisemisen nostamista ongelmien hoitamisen edelle. Varhainen tuki vähentää varhaisen puuttumisen tarvetta.
Hyvinvointifoorumissa kuultiin myös hyviä käytännön esimerkkejä tuen voimasta. Palveluesimies Anne-Maria Takkula ja hänen tukemansa äiti kertoivat avusta, joka kasvoi molemminpuoliseksi luottamukseksi.
Äidin asiat ovat nyt, viisi vuotta yhteistyön alkamisen jälkeen paljon paremmin. Aiempi ”tiikeriäiti”, jonka lapsi jouduttiin ottamaan huostaan, on muuttunut.
”Kun en luottanut, en kertonut masennuksestani enkä ylivelkaantumisesta.”
Vieläkään kaikki ei ole kovin ruusuista.
”Poika aloitti ammattikoulun, ja pyysin tukea alun kustannuksiin, kun omat tuloni ovat 925 euroa kuussa. Tukea ei annettu, koska asiasta oli periaatepäätös. Tämä ei ole syrjäytymistä. Se on syrjäyttämistä.”
JOUKO RÖNKKÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
