Näkymättömät jättiläiset hallitsevat viljakauppaa
Suuryritykset vahvistavat asemiaan ruuantuotantoketjussa.
Globaalisti maatalouskauppa muistuttaa tiimalasia: yläpäässä on suuri joukko viljelijöitä, alhaalla vielä suurempi joukko kuluttajia. Välissä on kuitenkin vain kourallinen yrityksiä, joiden kautta sato päätyy kaupan hyllylle.
Yrityksistä suurimmat tunnetaan lyhenteellä ABCD alkukirjaimiensa mukaan: ADM, Bunge, Cargill ja (Louis) Dreyfus. Ne ovat raaka-ainekaupan moniosaajia, jotka kuljettavat, prosessoivat ja varastoivat.
Hiljattain joukkoon on liittynyt myös G, sveitsiläinen Glencore. Yhdessä ne hallitsevat valtaosaa viljan ja soijan kansainvälisestä kaupasta.
”Varmasti yli kaksi kolmasosaa menee niiden kautta. Sormet ovat pelissä lopuissakin”, arvelee MTK:n vilja-asiamies Max Schulman.
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n asiantuntijana toiminut Paul McMahon arvioi
teoksessaan Feeding Frenzy ABCD:n ja Glencoren osuudeksi kansainvälisestä viljakaupasta 80 prosenttia.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana ABCD:n koko on kasvanut kohisten: vuonna 2005 yritysten yhteenlaskettu liikevaihto oli 150 miljardia, viime vuonna 332 miljardia.
Yhtiöiden kasvua on vauhdittanut kehitysjärjestö Oxfamin julkaiseman raportin mukaan lisääntynyt rehun kysyntä sekä biopolttoaineiden suosio.
Suurin ABCD:stä on Cargill, jota Financial Timesissa nimitetäänkin ”maatalousmarkkinoiden Exxonmobiliksi”.
Cargill on investoinut Venäjän maatalous- ja prosessointisektoriin yli 700 miljoonaa.
Tänä vuonna yhtiö on esimerkiksi avannut rapsinjalostamon Kanadaan, eläinten rehuteknologiakeskuksen Kiinaan sekä investoinut 30 miljoonaa Ecuadoriin katkarapuprojektiin.
Myös muut yritykset investoivat vauhdilla. ADM osti taannoin saksalaisen viljaan erikoistuneen Toepferin.
”Se ei ollut mikään pikkuostos. Paikalliset, pienemmät jäävät näiden suihin”, Schulman toteaa.
Louis Dreyfus vuorostaan hankki omistukseensa hollantilaisen maidonjalostusjätti Ecovalin.
”Yritysostoilla optimoidaan ketjuja. Keskittyminen on ollut rajua, ja se on loppujen lopuksi tapahtunut hyvin nopeasti”, summaa maatalouspolitiikan professori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskuksesta (Luke).
”Suuruuden ekonomia laskee kustannuksia. Markkinoiden toimivuuden kannalta ilmassa on kuitenkin isoja kysymysmerkkejä. Helposti joudutaan tilanteeseen, jossa pienet toimijat ovat epäedullisessa asemassa”, Niemi toteaa.
Maataloustuottajan näkökulmasta keskittyminen vähentää kilpailua. ”Hinnoilla on taipumusta olla alempana, jos vahvat kilpailijat kilpailevat keskenään. Alueellisesti voi käydä niinkin, että tuottaja joutuu yhden tarjoajan markkinoille.”
Kotimaisessa rehukaupassa jätit ovat tuttuja.
”Soija tulee yleensä ADM:ltä ja Cargillilta. Myös Brasiliassa on useita toimijoita”, kertoo Hankkijan vilja- ja raaka-aineryhmän johtaja Tarmo Kajander.
Raisiolta ilmoitetaan raaka-ainevälittäjien olevan liikesalaisuuksia.
Bunge Finland Oy osti Raision margariiniliiketoiminnan vuonna 2009.
Tietoa tarkoista markkinaosuuksista on vaikea saada. Cargill ja Louis Dreyfus ovat edelleen yksityisiä perheyrityksiä, eikä niillä ole pörssiyhtiöiden tavoin tiedonantovelvoitetta.
ABCD:n yrityksillä on kuitenkin yli vuosisadan kokemus maatalouskaupasta.
Suuria tekijöitä kansainvälisessä viljakaupassa ovat lisäksi belgialainen Continental Grains, yhdysvaltalainen CHS ja singaporelainen Wilmar. ”Myös Kiinan valtiolliset ostajat ovat suuria toimijoita”, Schulman muistuttaa.
”Isoilla toimijoilla on tärkeä rooli. Ilman niitä hyödykepörssi ei toimisi. On kuitenkin myös tärkeää, että paikallisia pelureita löytyy.”
Tuulikki Viilo
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
