Sadetta on saatu – tuleeko vedenpaisumus?
Vedenpaisumus-tarina on peräisin Raamatusta. Siinä Herra kertoi Joonalle tuhon olevan tulossa, ja komensi Joonan rakentamaan arkin eli laivan ja kokoamaan kaikki elukat ja perheensä siihen. Näin tapahtuikin, ja tarinan mukaan vedet peittivät maan, ja arkki lähti ajelehtimaan. Lopulta arkki törmäsi nykyisen Turkin itäosassa sijaitsevaan Araratin vuoreen.
Tästä vedenpaisumuksesta on tehty filmatisointeja, ja nyt saamaa juonta on käytetty meren pinnan radikaalilla nousulla pelotteluun. Tätä selittää niin sanottu hydrolaattateoria, jonka mukaan maankuoressa olevat vesimassa olisivat hetkessä purkautuneet mannerlaattojen rakoillessa.
Raamatun vedenpaisumus-tarinalla voi olla vanhaan muistitietoon perustuva todellinen selitys. Se voisi olla viimeisen mannerjäätikön, Veikselin Pohjois-Euroopassa ja Wisconsinin Pohjois-Amerikassa, sulamisvesistä syntyneiden valtavien järvien äkillinen ja samanaikainen purkautuminen Atlanttiin. Euroopassa vedet kertyivät Itämeren altaaseen Ancylus-järvenä ja Pohjois-Amerikassa valtavana Agassi-järvenä. Ne ovat aiheuttaneet veden pinnan nousun Atlantilla. Vesiä on sitten vyörynyt Gibraltarin salmen kautta ja myös Välimereen.
Maapallon pinta-ala on 510 000 000 neliökilometriä, ja siitä on 71 prosenttia meriä. Niiden pinta-ala on 357 070 000 neliökilometriä.
Nykyiset jäätiköt sijaitsevat Grönlannissa Kanadan arktisessa saaristossa ja Etelämantereella. Niiden yhteispinta-ala on 16 512 000 neliökilometriä.
Jäätiköiden pinta-ala on 21 kertaa pienempi kuin merien pinta-ala. Oletetaan jään paksuuden olevan keskimäärin kilometri, silloin niissä on jäätä 16 512 000 kuutiometriä.
Jään tilavuus on kymmenesosan vettä suurempi, joten meressä olevien jäiden sulaminen ei nosta meren pintaa.
Kaikkien mannerjäätiköiden jäämassan tilavuus vedeksi muutettuna on 14 860 800 kuutiokilometriä eli noin 15 000 000 kuutiokilometriä. Jos tämä määrä yhtä äkkiä lisättäisiin meriin, tulisi siitä verrattoman tuhoisa hyökyaalto.
Kuinka jäätiköt sulavat vedeksi? Otetaan esimerkiksi viimeksi tapahtunut Veiksel-jäätiköityminen, joka ajoitetaan ajalle 116 000–11 500 vuotta sitten. Sen loppuessa oli auringon säteilyvoima maksimissaan ja lämpötila yli kaksi astetta nykyistä korkeampi. Jäätikkö suli 2 000–3 000 vuoden aikana vaiheittain.
Kylmät ja lämpimät jaksot vuorottelivat, mutta niin sanottu Atlanttien lämpömaksimi vapautti mantereet jäävaipasta. Kaikki jäät eivät kuitenkaan sulaneet. Pohjoiseen ja etelään jäivät pysyvät jäätiköt. Jäätiköiden koko on vaihdellut siten, että keskiajan lämpökaudella jäätiköt pienenivät ja pienellä jääkaudella kasvoivat.
Ilmaston lämmetessä nykyisin, jolloin mantereet ovat jäistä vapaat, nousee meristä vesihöyryä, ja se jäähdyttää niitä. Pilvissä vesihöyry tiivistyy vesipisaroiksi, ja tapahtuma luovuttaa lämpöä. Tämä lämpö karkaa ylös avaruuteen.
Kierron olemassa olo takaa sen, että pallo ei kuumene liiaksi.
Nykyinen auringon lämpömaksimi on pääasiallinen maapallon lämpiämisen aiheuttaja. Hyvänä lisänä ovat lisääntyvät kasvihuonekaasut.
Sellaista tapahtumaketjua ei ole näköpiirissä, jossa nykyiset jäätiköt sulaisivat kokonaan. Niiden tilavuus on vaihdellut ja vaihtelee tulevaisuudessakin.
Eelis Pulkkinen
Ylitornio
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
