Ravinteiden kierto pysähtyy ihmiseen

Maailman kasvava väestö ja asutuksen keskittyminen kaupunkeihin ovat ongelma maatalouden ravinteiden kierrolle. Ruuan sisältämät ravinteet ovat peräisin viljelysmaasta. Ne kulkeutuvat kuitenkin ruuan mukana paikkoihin, joista eivät yleensä enää palaa viljelykiertoon.

Kyse on yhdyskuntalietteen käsittelystä ja jatkokäytöstä. Lietettä syntyy, kun kansalainen painaa wc-pöntön huuhtelunappia. EU:n alueella keskimäärin 40 prosenttia yhdyskuntalietteestä levitetään pelloille – Suomessa vain muutama prosentti.

Ihmisen läpi kulkeneiden ravinteiden käyttö ruuantuotannossa epäilyttää. Maaseudun Tulevaisuuden teettämän kyselyn (MT 12.7.) mukaan kaksi kolmasosaa viljelijöistä ei huolisi yhdyskuntalietettä pelloilleen. Kuluttajista useampi kuin joka toinen epäilee, ettei yhdyskuntalietteen käyttö ruuan tuotannossa ole turvallista.

Turvattomuuden tunne ei liity ravinteisiin, vaan lietteen ongelmasisältöön. Lietteessä on mukana muun muassa kemikaaleja ja lääkejäämiä, jotka eivät puhtaaseen ruuantuotantoon kuulu. Näitä ei kyetä vielä riittävän tarkoin lietteestä erottamaan.

Viljelijöillä on varjeltavanaan sekä omat viljelymaansa että kuluttajien luottamus. Kumman tahansa menettäminen tulee huomattavasti kalliimmaksi kuin nyt tapahtuva ravinnehävikki.

Tästä syystä viljelijöiden etujärjestö MTK suhtautuu edelleen hyvin kriittisesti yhdyskuntalietteen käyttöön pelloilla. Järjestö toki toivoo ja odottaa, että kehittyvä puhdistamotekniikka mahdollistaisi ravinteiden palauttamisen.

MTK:n ympäristöjohtajan Liisa Pietolan mukaan nykymenetelmät eivät riitä takaamaan ruuan ja maan puhtautta. Vastuu riskeistä jää kuitenkin yksin viljelijälle.

Suomen pellot ovat tutkitusti maailman puhtaimpia. Muualla yleiset raskasmetallit puuttuvat, eikä maata ole tärvelty myrkyillä tai muilla kemikaaleilla. Karua ja kovalla työllä suosta kuokittua peltoa toki monin paikoin on, mutta puhdasta.

Tätä kallista ominaisuutta on syytäkin varjella. Siksi esimerkiksi tuontilannoitteita seurataan tarkoin ja kotimaisten valmistuksessa ja raaka-aineissa halutaan pitää kiinni puhtaudesta.

Ravinnetaseen epätasapaino viljelyalueiden ja kaupunkien välillä on kuitenkin vakava ongelma. Sen vaikutuksesta muun muassa vesistöjen tilaan ei ole täyttä varmuutta.

Tällä hetkellä puhdistamolietteestä erotettavat ravinteet ja orgaaninen aines päätyvät kaupunkien viherrakentamiseen. Väitetään, että ravinteet ovat puistojen mullassa tallessa huuhtoumilta. Vaikka näin olisikin, ovat ravinteet ihmiskunnan kannalta väärässä paikassa.

Ihmisen on ennen pitkää kyettävä ratkaisemaan ravinnekierron epäsuhta. Fosfori – viljelyn keskeinen moottori – on ehtyvä luonnonvara. Sitä ei ole varaa hävittää paikkoihin, josta se ei enää palaa palvelemaan ruuantuotantoa.

Ristiriita näyttää purkautuvan vähitellen myös pakon edessä. Esimerkiksi Ranskassa, Britanniassa ja Espanjassa 65–70 prosenttia yhdyskuntalietteestä päätyy jo viljelykäyttöön.

Tämän seurauksena Suomessa syödään jo nyt tuontiruokaa, jonka tuotannossa merkittävänä ravinnelähteenä on käytetty yhdyskuntalietettä. Kuluttaja lopulta ratkaisee, kuinka asiaan suhtautuu. Ainakin osalle heistä ruuan kotimaisuuden merkitys voi tästä syystä korostua.

Kuluttajien lisäksi kannattaa kuulla myös tutkijoita. Koko maailma odottaa heiltä ratkaisuja, joilla myös ihmisen läpi kulkevat ravinteet saadaan tehokkaasti ja turvallisesti talteen.

Avaa artikkelin PDF