Turpeen ja hakkeen ylistys kyseenalaista

Ensiksi, energialla me teemme taloutemme ja tulevaisuutemme. MT:n (15.5.) yliökirjoituksessa Lassi Kaleva haluaa suosia kotimaista energiaa. Niin minäkin.

Vaalien alla vastaavanlaisia kirjoituksia oli paljon eri medioissa. Kaleva vertailee turvereservejämme ja Norjan Pohjanmeren öljymääriä. Mutta niin tässä kuin muissakin vertailuissa jää kokonaan pois niin sanottu nettoenergian käsite. Ihmettelen, miksi.

Kivihiili mainitaan aina ensimmäisenä, vaikka sen osuus tuontienergiasta on vain neljä prosenttia, noin puoli miljardia euroa (lähde: Tullin tilastot).

Kaleva kirjoittaa Vesilahden kunnan säästöistä: ”Lisäksi, kun noin 300 000 litraa kevyttä polttoöljyä korvataan hakkeella, koko rahamäärä jää kiertämään paikallisesti.” Minä puolestani kysyn, millä se hake tehdään, eikö siinä tarvita paljon tuontienergiaa?

Entä seuraava vertaus? Tuo mainittu litramäärä on samansuuruinen kuin kahden Thaimaan matkaan käytettävä energia. Jääkö sen hyöty leijumaan sinne pilvien päälle vai mihin, eikö pysyttäytyminen Suomessa olisi helppoa tuonnin rajoittamista?

Perinteinen öljy saavutti huipun vuonna 2005, mikä on oleva eräs maailmanhistorian ja talouden merkkipaaluista. Se jokaisen tulisi ymmärtää.

Halvan öljyn aika siis loppui. Sen, että öljynjano ei loppunut, on mahdollistanut ei-konventionaaliset tavat tuottaa öljyä, kuten liuskeöljy, öljyhiekka, syvänmeren öljy ja arktinen öljy. Niiden jalostus on kallista, joten se jumittaa talouskasvua nyt ja jatkossa.

Sitten kotimaiseen energiaan.

Jokainen turvemuru tai hakkeenpala tarvitsee suuren määrän tuontienergiaa öljyn muodossa ennen kuin se on voimalan syöttökuljettimessa. Sama koskee kaikkea muutakin teollista toimintaa ja maataloutta. Juuri tuo öljy on kriittisin muuttuja jatkossa.

Yle uutiset (6.5.) kertoi öljyn riittävän vuoteen 2050 asti, ja Venäjän öljyalan asiantuntija sanoi heidän varantojensa nykytekniikalla riittävän vain 20 vuotta. Siinä on ihmiskunnalle haastetta ehkä liiaksikin, onhan edellisestä merkittävästä energiakeksinnöstä, ydinenergiasta 1930-luvulla, jo aikaa.

Kuinka tukit metsästä Äänekosken uuteen tehtaaseen saadaan vuonna 2030 tai kuinka turvesuon traktorit toimivat tuolloin? Joko ne käyvät turpeella? Entä lomalennot?

Uskallan luvata, että töitä on. Mitä vähemmän on öljyä, sitä enemmän kirves ja pokasaha soi. Jälkipolville metsät ovat elinehto hengissä pysymiseen.

Nyt on hallitukselle sopiva hetki laittaa lentokerosiini verolle ja rahat maaseudun kehittämiseen.

Lopuksi lainaan Peak oil tutkija Ron Pattersonia:

”Emme kuule varoituksia lähestyvästä tuhosta ja toimi. Odotamme, kunnes katastrofi on ovella, sitten reagoimme, se on yksinkertaisesti meidän luonteemme käyttäytymismalli.”

Jorma Jokisalo

pienviljelijä

Kaasmarkku

Avaa artikkelin PDF