Omaiset kimpaantuivat, kun rikkaruohot rehottivat hautausmaalla – syyksi paljastui seurakunnan linjanmuutos, joka voi yleistyä

Kenen kuuluu hoitaa hautakivien reunusten nurmikot ja rikkaruohot? Kuva on Käppärän hautausmaalta Porista. Kuva: Hanna Lensu

Horsma rehottaa hautakivien välissä porilaisella hautausmaalla. Paikallisen Satakunnan Kansa Länsi-Suomi -sanomalehden tekstaripalstalla on kesällä valitettu, kuinka hautausmaiden nurmikoiden hoidon taso on laskenut.

Lehden asiasta tekemän jutun mukaan selitys on yksinkertainen: hautausmaatyöntekijät eivät ole enää leikanneet nurmikoita hautojen lähiympäristöstä. Tämä taas johtuu siitä, että työ ei kuulu heille, vaan omaisille.

Porin evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän ylipuutarhuri Sari Salow sanoo SK:n jutussa, että hautojen lähiympäristöstä huolehtiminen on aina kuulunut omaisille, mutta hautausmaan työntekijöillä on kuitenkin ollut tapana trimmata myös hautojen välit.

Lisäksi Salow mainitsee, että Kirkkohallitus olisi viime maaliskuussa ohjeistanut, että tällaisesta työstä on luovuttava.

Maankäyttöpäällikkö Harri Palo Kirkkohallituksesta kiistää, että Kirkkohallitus olisi puuttunut porilaisten hautausmaan hoitoon.

”Kirkkohallitus ei ole millään tavalla puuttunut Porin seurakuntayhtymien hautausmaiden hoitoon”, Palo sanoo.

Palo lähtee purkamaan asiaa hautaustoimilaista ja kirkkolaista. Kirkkolaissa todetaan, että hautaoikeuden haltija vastaa siitä, että hautaa hoidetaan hautausmaan arvon mukaisesti.

Viime vuoden heinäkuussa voimaan tullut uusittu kirkkojärjestys taas sisältää pykälän, jonka mukaan seurakuntien pitäisi laatia hautausmaan hoitosuunnitelma. Siinä muun muassa otetaan kantaa seurakunnalle kuuluviin tehtäviin ja tehdään rajavetoa omaisten tehtävistä.

Suunnitelman laadintaoppaassa listataan omaisten hoitovelvoitteita. Niistä yhtenä kohtana on nurmikon siistiminen hautamuistomerkin ja kasveille varatun istutusalueen ympäriltä.

Palo korostaa, että suunnitelman laadintaopas ei ole määräys, mutta oppaan perusteella seurakunnat tekevät omat suunnitelmansa.

Palo pitää itsestään selvänä lähtökohtana, että hautaoikeuden luovutus tuo haltijalle myös kyseisen alueen hoitovastuun.

Useilla seurakunnilla on tapana leikata joitakin kertoja vuodessa koko hautausmaan alueelta nurmikot osana yleisilmeen ylläpitoa. Silloin leikataan myös hoitamattomien hautojen nurmikot suurelta osin, mutta hautakivien ja kukka-altaiden reunukset jäävät leikkaamatta.

”Jokaisen kiven ja altaan kiertäminen siimaleikkurilla olisi iso työ, josta tulisi paljon kustannuksia”, Palo sanoo.

Kirkkohallitus on tänä vuonna lähettänyt kaksi yleiskirjettä, jossa ohjataan hautaustoimen ja muun muassa hautausmaiden hoidon kustannusten kohdentamista. Hyvinkin yksikohtaisten ohjeiden tarkoituksena on kohdentaa kustannukset niille kuuluviin palveluihin ja varmistaa muun muassa hautapaikkamaksujen kustannusvastaavuutta ja yhdenvertaisuutta.

Tähän tarkkaan kohdentamiseen hyvää hyvyyttä tehdyt työt sopivat kovin huonosti.

Lait, säädökset ja ohjeet on nyt käyty läpi. Entä elävä elämä? Omaisilla ei yleensä ole mukana siimaleikkureita tai puutarhasaksia hautausmaakäynneillä. Paikkakunnalla ei välttämättä ole omaisia tai he ovat niin vanhoja, ettei haudan lähiympäristön siistiminen enää onnistu. Mitä sitten?

Useilla paikkakunnilla seurakunta tarjoaa haudanhoitosopimusta, jolla sovitaan muun muassa hauta-alueen siistimisestä ja esimerkiksi kukkaistutuksista.

Palo sanoo, että hoidosta voisi myös sopia jonkun ulkopuolisen, kuten puutarhaliikkeen kanssa. Seurakunnalla ei ole hoitomonopolia.