Miksi moni Suomessa tunsi maskisuosituksen loukkauksena?

Alamme kesän kuluessa vapautua kasvomaskeista, kun pandemia lievenee ja rokotukset etenevät. Ihanaa! Mitä maskien alta paljastuu? Pitkien poikkeusolojen uuvuttamia ihmisiä, ilmeettömiä kasvoja?

Antropologit Heikki Wilenius ja Anni Sams pohtivat Antroblogissa (23.9.20) suomalaisten vastenmielisyyttä maskien käyttöä kohtaan. Monissa Aasian maissa suojamaskeja on jo pitkään käytetty laajamittaisesti niin epidemiakaudella kuin saasteidenkin vuoksi.

Kirjoittajien mukaan kasvojen suojaaminen on osoitus arvonannosta ja kunnioituksesta kanssaihmisiä kohtaan etenkin Kaakkois- ja Itä-Aasiassa. Heikki Wilenius on perehtynyt erityisesti jaavalaiseen kulttuuriin, jossa kasvojen ei tarvitse ilmaista ihmisten vilpitöntä luonnetta.

Maskin käyttäminen ilmaisee siten vastavuoroista arvonantoa.

Suomessa tunteiden ilmaisut kasvoilla tulkitaan heijastuksiksi henkilön sisäisestä elämästä. Osittainkin peitetyt kasvot tekevät ihmisen paitsi vaikeasti tunnistettavaksi, myös vaikeasti ymmärrettäväksi.

Antropologien mukaan suomalaisessa vuorovaikutuskulttuurissa kohteliaasti toimiminen tarkoittaa usein sitä, että henkilö toimii ikään kuin muita ihmisiä ei olisi läsnä lainkaan. Näin vältetään henkilöiden välisestä kontaktista seuraava vilpittömän tunnistamisen ja tunneilmaisun vaatimus.

”Kasvonaamion käyttö on meillä merkki siitä, että ottaa toisen aktiivisesti huomioon, jolloin tämä kulttuurinen teeskentely toisen näkymättömyydestä on mahdotonta”, Wilenius ja Sams kirjoittivat.

Heidän ajatuskulkunsa on monimutkainen, mutta mielenkiintoinen. Meillä suhtautuminen kasvomaskien käyttöön on ollut poikkeuksellisen kielteistä, ja moni suomalainen on kokenut maskisuosituksen henkilökohtaisena loukkauksena ja vapauden rajoittamisena.

Itse ajattelen vastenmielisyyden johtuvan paljolti siitä, että meidän sisäistämässämme vuorovaikutuksen ideaalissa maskit peittävät henkilön tunteet. Etenkin suunseudun peittyessä koemme epävarmuutta vastapuolen todellisista aikeista. Jospa hän onkin vihainen, ehdinkö suojautua tai paeta – tai varustautua?

Kun nyt saamme meille tärkeät kasvojenilmeet takaisin näkyville, soisin kovasti, että valitsisimme ensimmäiseksi hymyn. Olemme olleet niin pitkään niin eristyneinä, että tarvitsemme rohkaisua kanssakäymisen aloittamiseen.

Hymyn signaalia tulkitsemme sisäsyntyisesti: ”Olet selvästi ystävällinen lajitoveri, voit lähestyä minua ja minä uskallan lähestyä sinua.”

Ulla Järvi on halikkolainen tiedetoimittaja ja viestinnäntutkija.