PAIKANNIMI KERTOO Tainiot, ruonatja tokeet
Tainio on kookas suppilomainen katiska, joka asetettiin lohipadon aukkoon suu vastavirtaan. Sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin germaanisiin lainoihin, minkä vuoksi tainiopyyntiä on arveltu harjoitetun Suomessa jo esihistoriallisena aikana.
Tainioon viittaavia nimiä löytyy erityisesti Saimaalta Etelä-Pohjanmaalle ulottuvalta alueelta sekä erillinen rypäs Keski-Pohjanmaalta.
Nimet lienevät hämäläisten eränkävijöiden antamia. Sanan lainautumissuunnasta päätellen he olivat omaksuneet tainiopyynnin skandinaaveilta.
Kuuluisin tainio-paikoista lienee Tainionkoski, Vuoksen ensimmäinen koski Saimaalta lukien. 700 metriä pitkän kosken putouskorkeus oli noin kuusi metriä, kunnes se 1800-luvun lopulla valjastettiin teollisuuden käyttöön.
Toinen virtaaviin vesiin soveltuva pyydys on ruona. Monia ruonakalastukseen sopivia paikkoja on alettu kutsua pyydykseen viittavilla nimillä. Ruonan arvellaan olevan Turun Ruissalon taustalla.
Kalastajat rakensivat seipäistä vesiin johdeaitoja, tokeita. Ikivanha sana, jonka perusmuoto on toe, on säilynyt Virtain Toisveden ja Porin Toejoen kaltaisissa nimissä.
Kivitok -nimisessä paikassa Tammisaaressa kaloja ohjattiin pyydyksiin kivistä rakennetulla johdeaidalla. Tuhat vuotta sitten Kivitokin alue oli matalaa merenlahtea. Nykyisin siellä lainehtivat viljapellot.
TOPI LINJAMA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
