Suomi tarvitsee oikean kokoisia ja hintaisia asuntoja
Asuntojen kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa siksi, että taloteollisuus rakentaa isoja perheasuntoja, kun kysyntää ja tarvetta olisi pienille yksiöille ja kaksioille.
Olemme rakentaneet isoja perheasuntoja kalliilla hinnalla ja huonolla laadulla, josta osoituksena meillä on mittavat rakennusten homeongelmat, korkea hintataso ja pääkaupunkiseudulla heikko asuntojen saatavuus.
Kaikki rakennettu sutta tai sekundaa käy kaupaksi.
Yksinasuvien talouksien osuus alkaa olla jo lähes 40 prosenttia ja Helsingin seudulla se on jo yli puolet.
Pienten ja edullisten asuntojen puute on ongelma paitsi ensimmäistä kotiaan perustaville nuorille, myös työiässä oleville sinkuille ja vanhuksille. Se jarruttaa etenkin kasvukeskusten, mutta myös elinkeinoelämän kehitystä.
Ruotsissa on arvioitu, että 40 neliömetrin suuruisen asunnon vuokra ei saa olla enempää kuin 3 500 kruunua kuukaudessa. Tällä vuokratasolla tuotantokustannukset voisivat olla 12 500 kruunua neliötä kohti.
Suomessa tämä merkitsisi 400–500 euron kuukausivuokraa ja rakennuskustannuksia, jotka ovat 1 500 euroa neliötä kohti. Onko tämä meillä mahdollista?
Suomessakin on mahdollista rakentaa sekä halvemmalla että parempia asuntoja. Ne on myös jatkossa kohdistettava entistä enemmän pienille asuntokunnille.
Huolimatta asuntopolitiikan yhteiskunnallisesta suuresta merkityksestä keskustelua tästä asuntotuotannon vinoutumasta ei juurikaan ole käyty. Nyt tarvitaan koko rakennusketjun uudelleenarviointia kaavoituksesta ja tonttipolitiikasta rakennuttamiseen, suunnitteluun, esivalmistukseen, logistiikkaan ja rakentamiseen.
Rakennuttajien on vaadittava sekä hyvää tuotetta että hyväksyttävää hintatasoa, ja myös vietävä alentunut hintataso alennettuihin vuokriin.
Samalla kun rakentamiseen tarvitaan enemmän kilpailua, rakennuttajien on syytä liittoutua niin vahvoiksi kokonaisuuksiksi, että ne kiinnostavat rakentajia ja ovat tarpeeksi vahvoja vastapuolia.
Meidän on perattava rakentamisen normisto ja säännöstö niin valtakunnallisella kuin paikallisellakin tasolla ja katsottava löytyykö niistä tehokasta ja taloudellista rakentamista estäviä rakenteellisia esteitä.
Tarvitaanko väestönsuojaa tai esteettömyyden toteuttamista joka talossa?
Kaupunkien on mietittävä niin kaavoitus- kuin tonttipolitiikkansakin. Kaupunkien kaavat ovat olleet enemmän muotoon nähden tiukkoja, mutta sisältöön nähden vapaita. Ne määrittelivät yleiset alueet kuten kadut, torit, puistot sekä rakennuskorttelit.
Modernit kaavat ovat vapaita muodon suhteen mutta sääntelevät sisältöä tiukasti. Painopiste on siirtynyt yleisen suunnittelusta yksityisen rakentamisen sääntelyyn.
Tiukka sisällön sääntely ja pitkälle viety toiminnallinen jako voi johtaa segregoituun asumiseen, jossa pienille asuntokunnille tarkoitetut pienet asunnot marginalisoituvat.
Suomessa on mietittävä uusiksi koko rakentamisen järjestelmä. Asuntojen tuotannon ja rakentamisen tulee olla tähänastista ympäristöystävällisempää ja energiatehokkaampaa mutta samalla halvempaa.
Suunniteltaessa pieniä muunneltavia asuntoja rivi- ja kerrostaloihin erinomainen lähtökohta on ammattimainen puurakentaminen, joka perustuu hyvin pitkälle vietyyn teolliseen esivalmistukseen tehdasolosuhteissa.
Teolliseen puurakennejärjestelmään perustuva rakentaminen voidaan yhdistää tehokkaaseen logistiikkaan, jossa elementit tai modulit siirtyvät suojatussa tilassa rakennustyömaalle, jossa ne asennetaan säältä suojassa ilman kostumisen riskiä.
Puurakentamisen kilpailukyky perustuu sen teolliseen esivalmistukseen, keveyteen ja nopeuteen ja tuo kustannusetua niin rakennuttajalle, rakentajalle kuin asukkaallekin.
Aimo Ahti
elinkeinojohtaja
Kouvola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
