Saarijärveläinen turveyrittäjä tympääntyi negatiiviseen uutisointiin – "Iso osa turvevastaisuudesta perustuu pelkkiin mielikuviin"

Korkeamäen suku on viljellyt Vanhamäen tilaa Saarijärven Kalmarissa 1700-luvulta lähtien. Tilan 12. isäntä Juha Korkeamäki päätti kuluvan vuosikymmenen alkupuolella laittaa lehmät pois ja keskittyä turpeeseen. Kuva: Petri Blomqvist

Saarijärven Kalmarissa asuvaa turveyrittäjä Juha Korkeamäkeä turhauttaa.

Miehen mielestä turveyrittäjät saavat Suomessa kärsiä kohtuuttoman negatiivisesta julkisuudesta.

"Lähdetään nyt vaikka liikkeelle siitä, että meidät on ihan yleisesti leimattu kaikkien vesistöjen pilaajiksi tässä maassa. Se ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta kyse onkin mielikuvista eikä tosiasioista", Korkeamäki toteaa.

"Pahinta on, miten kevyesti näitä negatiivisia mielikuvia levitellään jatkuvasti mediassa. Me alan yrittäjät taas joudutaan aina puolustautumaan tutkituilla faktoilla", turveyrittäjä sanoo.

Korkeamäen oma ajattelu lähtee siitä, ettei turvetta voi realistisesti korvata ekologisemmilla ratkaisuilla vielä pitkään aikaan.

"Jos turpeen käyttö lopetetaan, niin mistä saadaan sellainen määrä energiaa käytettäväksi kaukolämpölaitoksiin? Vaihtoehdot ovat käytännössä turvetta saastuttavammat maakaasu, kivihiili ja öljy."

Turpeen alasajo myös horjuttaisi Suomen energiaomavaraisuutta, saarijärveläinen huomauttaa.

"Jo nyt 70 prosenttia kaikesta Suomessa käytettävästä energiasta tuodaan maahan muualta. Jos turve katoaa kuvasta, niin tuontienergian osuus nousee jo 75 prosenttiin. Minua ainakin huolestuttaa näin raskas riippuvaisuus tuontienergiasta", Korkeamäki pohtii.

Turve myös työllistää maaseudulla.

Esimerkiksi pohjoisen Keski-Suomen maaseutumaisissa kunnissa toimii useita turvealan yrityksiä.

"Eihän täällä kylillä ole mitään korvaavia töitä tarjolla. Moni saa tästä elannon ja paikallistalouteen kertyy veroeuroja", Korkeamäki painottaa.

Juha Korkeamäki ehti työskennellä lypsykarjatilan isäntänä 26 vuotta.

"Lehmät lähtivät vuonna 2013. Sen jälkeen perheen toimeentulo on hankittu monista puroista, mutta turve on selvästi tärkein tukijalka."

Heidi-vaimo pyörittää Kalmarin kylässä Lemmikkihotelli Tassunpaikkaa ja Juhalla on koneurakointiyritys, Lännen kantojyrsintä.

"Perustin myös oman Lännen metalli -metallipajan, jossa teen perinteistä sorvaamista, hitsaamista, taottelua ja metallityötä. Meillä on tässä monenlaista toimintaa", Korkeamäki esittelee.

Hän kertoo pettyneensä Rinteen hallituksen linjaukseen turpeen käytön puolittamisesta vuoteen 2030 mennessä.

"Se on erittäin ikävä uutinen ja lyhytnäköinen päätös tilanteessa, jossa näköpiirissä ei ole ekologisempaa tapaa korvata tuotantoa."

Mies aikoo jatkaa turvealalla työskentelyä niin kauan, kuin se on mahdollista.

"Vaatisi varmaan jonkin energiakriisin, että tämä kehitys kääntyisi. Ehkä tässä on sellaiset kymmenen vuotta vielä peliaikaa jäljellä."

Omia lapsiaan Juha Korkeamäki kertoo patistaneensa muihin töihin.

"Minulla olen kolme tytärtä, joille kaikille olen sanonut, että missään tapauksessa ei pidä alkaa viljelijäksi eikä yrittäjäksi tässä maassa. Muunlaisissa töissä pääsee niin paljon helpommalla", Korkeamäki sanoo ja naurahtaa, mutta vakavoituu pian.