Vientitukien kohtelu ainoa vaikea kysymys
Maatalouden osalta ratkaisuun pyritään kolmessa asiassa. Kaksi ensimmäistä – kehitysmaiden ruokaturva-aloite ja tariffikiintiöiden hallinta – ovat maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen (kok.) mukaan Suomen ja EU:n kannalta ongelmattomia, koska ne ovat enemmän hallinnollisia kuin poliittisia.
Kolmas on kuitenkin hiertänyt Dohan kierroksella ennenkin. Hongkongin ministerikokouksessa vuonna 2005 sovittiin, että maatalouden erilaisista viennin tukitoimista luovutaan, mikäli myös muilla elinkeinosektoreilla päästään tyydyttävään ratkaisuun.
Nyt viennin tuki on kuitenkin jälleen pöydällä.
”Jos niiden suhteen jotakin tehdään, sopimuksen pitäisi rajata kaikkia mahdollisia vientitukien muotoja eikä vain sellaista, mitä EU on käyttänyt.”
”USA käyttää elintarvikeapua, joillain mailla on valtionyhtiöitä ja joillain vientiluototusta. Ne pitäisi sitten katsoa kaikki läpi”, Koskinen tähdentää.
”Vientituetkin näyttäisivät menevän siihen suuntaan, ettei sitovaa päätöstä synny. Se sopii varmaan meille”, hän ennakoi loppuviikolla.
Ministeri muistuttaa myös, ettei vientiä tulevaisuudessa ehkä tarvitse tukea yhtä paljon, kun maailman ruuantarve kasvaa. EU ei ole maksanut vientitukia viime vuosina lainkaan.
MTK:n kansainvälisten asioiden johtaja Juha Ruippo on ministerin kanssa samoilla linjoilla.
”Hongkongissa sovittiin vientikilpailusta ihan eri lailla kuin nyt. Australia ja Kanada ovat ajaneet valtion vientiyhtiönsä alas. Toisaalta Kiina rakentaa hyvin aggressiivisesti vastaavaa järjestelmää”, hän varoittaa.
Ruippo suhtautuu Koskista kriittisemmin alunperin Intialta tulleeseen ruokaturva-aloitteeseen. Sen lähtökohta on, että WTO:n kehitysmaajäsenet saisivat käyttää kansallista tukea varastoidakseen ruokaa, jota jaettaisiin köyhille.
”Intian politiikka vastaa periaatteiltaan EU:n vanhaa interventiojärjestelmää, koska markkinoille työntyisi helposti tavaraa lähes millä hinnalla vain”, hän sanoo.
”Varastointi on Aasian ilmastossa muutenkin hankalaa, koska tavaraa on kierrätettävä. Tilanne saattaa äkkiä sotkea markkinoita. Se on lähialueiden, kuten Pakistanin, kannalta ongelmallista.”
MTK:n kanta on, että järjestelyn pitää olla selkeästi rajattu niin sisällöltään kuin voimassaololtaan, vaikka sitä esitetäänkin kehitysmaan ruokaturvan näkökulmasta oikeutettuna.
KAIJALEENA RUNSTEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
