Toimittajalta Kunnallistetaan maanviljelyspalvelut
Hallitus on vähentämässä yksityisten hammaslääkärien ja lääkärien Kela-rahoitusta
90 miljoonaan euroon, alle puoleen parin vuoden takaisesta.
Jos menen yksityiselle hammaslääkärille, Kela-korvaus kattaa maksuista viidenneksen. Itse maksan neljä viidennestä. Yhteiskunnalle on erittäin tehokasta, jos saavat minut menemään yhteiskunnan korvaaman terveyskeskuksen sijaan yksityiselle.
Ja menenhän minä. Minulta poistettiin pari viikkoa sitten haljennut hammas. Kunnallishoito ei tee poistetun hampaan tilalle uutta, vaikka se on kuulemma suulle ja koko terveydelle tärkeää. Puhekin kulkee paremmin, kun hampaat ovat tallella, vaikka sitä en tiedä onko se kenenkään edun mukaista.
Kela-korvauksen supistuminen saa minut harkitsemaan, pärjäänkö ilman tekohammasta. Ja luulenpa että aika moni muukin harkitsee.
Jonot ja kiukku kunnallispuolella kasvavat. Väkimäärän lisääntyminen heikentää hoidon ja ajankäytön tehoa, mikä on kunnallisessa hoidossa jo nyt selvästi heikompaa kuin yksityisellä.
Kummallisesta yksityispalvelujen käyttökammosta kumpuava muutos on karhunpalvelus suomalaisille varallisuudesta riippumatta ja kääntyy vielä itseään vastaan. Säästöä ei kerry. Eihän siitä mihinkään pääse, että yksityiset toimivat tehokkaasti alalla kuin alalla, koska siellä toiminta hyödyttää nimenomaan toimijaa itseään.
Julkisen terveydenhuollon kustannukset kasvavat joka vuosi roimasti inflaatiovauhtia kovempaa, vaikka käynnit vähenevät. Ei ihme, että yksityiset pystyvät tekemään kunnille ylivoimaisen houkuttelevia tarjouksia terveydenhuollon järjestämisestä. Toiminta järjestetään joustavasti ilman byrokratiaa.
Tai tehdäänkin täyskäännös.
On varsin kummallista että niinkin tärkeä asia kuin kansalaisten ruokahuolto, jota myös maanviljelyksi kutsutaan, on annettu yksityisiin käsiin.
Perustetaan suuria valtiollisia tai kunnallisia perushuoltoyksikköjä. Aluksi maa jaettaisiin 4–5 ruokahuoltoalueeseen tai hallituksen esityksestä esimerkiksi 12–19 erityisvastuuelintarvikepiiriin.
Alueilla järjestämis- ja tuotantovastuu tulisi joko eriyttää tai mieluummin antaa saman tahon hoidettavaksi, jolloin asiantuntemus oli taattu.
Erityisvastuualueella toimisivat kunnalliset ruokahuoltoyhtymät, joissa elintarvikkeita tuotettaisiin 37,5 viikkotunnin puitteissa.
Perusruokahuoltoalueen keskuskomitean tehtäväksi jätetään koneiden, siementen ja porsaiden tilaus viisivuotissuunnitelman mukaisesti yhteistilauksella.
Kasvihuoneet ylittäisivät tuotantotavoitteet hiilivoimalla, josta saadaan myös tarvittava hiilidioksidilisä.
Lihantuotannon turvaamiseksi rakennetaan kymmenentuhannen sian eläinsuojia, joiden jätökset levitetään kustannustehokkaasti lähialueille.
Joillekin erityisvastuualueen työntekijälle voitaisiin sallia pienten puutarhapalstojen käyttö omatuotantoon.
Onkohan tätä muuten kokeiltu jo jossakin?
Jouko Kyytsönen
jouko.kyytsonen@mt1.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
